Kesäpäivä Kangasalla
Wikipedia
Kesäpäivä Kangasalla, jota joskus kutsutaan ensimmäisen säkeensä mukaan nimellä Mä oksalla ylimmällä, on Sakari Topeliuksen 1853 kirjoittama runo, ja osa Sylvian laulut -sarjaa. Runosta on kaksikin käännöstä suomeksi: yleisemmin käytetty P.J. Hannikaisen (1854-1924) käännös ja harvinaisempi Otto Mannisen (1872-1950) käännös.
Gabriel Linsén sävelsi runon lauluksi 1864. Kesäpäivä Kangasalla on Pirkanmaan maakuntalaulu ja sitä lauletaan kesäisenä kotiseutulauluna Kangasalla. Laulu tunnetaan ympäri Suomea, sillä se on ollut vanhastaan yksi suosituimpia koululauluja. Lauluversioissa on yleensä mukana vain runon ensimmäinen, viides ja kuudes säkeistö.
- P.J. Hannikaisen käännös:
- 1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
- niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.
- Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
- :,: ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee. :,:
- 2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen,
- on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen
- tuoll´ hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan.
- :,: Niin helläst´ tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan. :,:
- 3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään
- ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään.
- Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen,
- :,: ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. :,:
- 4. Mik´ aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen!
- Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen!
- Jos murhe tai riemu nostaa tääll´ lauluhun säveleet,
- :,: niiss´ ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. :,:
- 5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
- vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon,
- ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
- :,: ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen: :,:
- 6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!
- Ah kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas!
- Sä järveimme säikkyhellä suo lempemme tulta vaan.
- :,: Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan. :,:
