Syklamaatti
Wikipedia
Syklamaatti on keinotekoinen energiaton makeutusaine, jonka löysi vuonna 1937 Illinoisin yliopistossa opiskellut Michael Sveda. Sitä käytetään laajalti erilaisissa vähäkalorisissa tuotteissa ja juomissa. Syklamaatti on 30-50 kertaa makeampaa kuin tavallinen sokeri.
Syklamaatti on syklaamihapon, kalsiumsyklamaatin ja natriumsyklamaatin jokapäiväinen yhteisnimike. Syklamaatin elintarvikekäytön E-koodi on E 952.
[muokkaa] Historiaa
Kuten monien muidenkin keinotekoisten makeuttajien, myös syklamaatin makeus löydettiin sattumalta. Michael Sveda työskenteli laboratoriossa kehittäen kuumetta estävää lääkettä. Hän laittoi savukkeen penkille ja kun hän laittoi sen suuhunsa, hän huomasi syklamaatin makean maun. Syklamaatin patentin hankki DuPont, mutta myytiin myöhemmin "Abbot Laboratories" - tutkimusyhtiölle, joka aloitti uuden vuoden 1950 lääkelain mukaiset tutkimukset. Syklamaattia aiottiin käyttää peittämään tiettyjen lääkkeiden kitkeryys, kuten esimerkiksi antibioottien. Yhdysvalloissa vuonna 1958 se todettiin turvalliseksi "GRAS"- merkinnällä "Generally recognized as safe". Syklamaattia myytiin tabletti- sekä nestemäisessä muodossa diabeetikoille vaihtoehtoisena pöytämakeuttajana.
Se on halvempaa kuin muut makeuttajat ja kestää kuumentamista.
Syklamaatin saannille on säädetty enimmäismäärärajoituksia ja joissain elintarvikkeissa sen käyttö on kokonaan kielletty.
Syklamaatti kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1970, kun sen todettiin aiheuttavan syöpää hiirissä. Syklamaatti on kuitenkin nykyisellään hyväksytty makeutusaine yli 50 maassa (Myös EU- jäsenyyden myötä Suomessa) ja sitä pidetään yleisesti turvallisena.
