Suomen talous

Wikipedia

Suomen talous vastaa rakenteeltaan tyypillistä länsieurooppalaista teollisuusmaata. Palvelujen osuus tuotannosta on yli kaksi kolmasosaa. Alkutuotannon osuus on pieni ja teollisuuden osuus laskussa, mutta sillä on edelleen suuri merkitys viennille. Kuten on tavallista pienten avoimien talouksien kohdalla, ulkomaankauppa on Suomelle tärkeää.

Suomen reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1995-2005.^[1] Vuosien 2004 ja 2005 tiedot perustuvat alustavaan tilastoaineistoon.

Suomen talous on tyypiltään sekatalous. Valtaosa hyödykemarkkinoista toimii vapaiden markkinoiden mukaan, mutta julkinen valta on mukana merkittävässä osassa palvelutuotantoa. Vuonna 2004 julkisen sektorin osuus tuotannosta oli 18 %. Muiden Pohjoismaiden tapaan verojen osuus bruttokansantuotteesta on suuri, 44 % vuonna 2004. Korkean veroasteen avulla rahoitetaan julkisia palveluja, kattavaa sosiaaliturvaa ja tasataan tuloeroja.^[1]

Suomen valtionvelka kasvoi 1990-luvun alun laman takia huomattavasti. Valtion velan osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin laskenut vuosikymmenen kestäneen talouskasvun johdosta alle 40 prosenttiin. Myös laman vuoksi erittäin suureksi kasvanut työttömyysaste on ollut laskussa. Vuonna 2005 työttömyysaste oli 8,4 % ja työllisyysaste 68 %.^[1]

Suomen bruttokansantuote vuonna 2005 oli 155,3 miljardia euroa. Asukasta kohden se on 29 612 euroa. Kansainvälisesti vertailtuna se tarkoittaa suunnilleen vastaavaa ostovoimaa kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Australiassa.^[1]

[muokkaa] Talouden rakenne

Vuonna 2004 Suomen bruttokansantuote jakaantui seuraavasti eri toimialojen välillä:^[1]

Alkutuotanto 3,1 %
Jalostus 31,5 %
Palvelut 65,4 %
- Julkiset palvelut 18,0 %
- Yksityiset palvelut 47,4 %

[muokkaa] Julkinen sektori

Suomessa on suuri julkinen sektori. Tavallisten julkishallinnon, maanpuolustuksen ja koulutuksen lisäksi suurin osa terveydenhuollosta on julkista. Kunnat järjestävät myös monia muita palveluja kuten esimerkiksi lasten ja vanhusten hoitoa sekä kirjastopalveluja.

Julkisella sektorilla työskentelee 27 % työvoimasta. Kuntasektorilla on 506 000 ja valtiolla 147 000 työntekijää.^[1] Suomen julkinen sektori on monilta osin kansainvälisesti verrattuna tehokas.

Suomessa valtio on mukana monenlaisessa liiketoiminnassa. Sillä on omistuksia monissa entisissä valtion yrityksissä kuten Finnairissa, Fortumissa ja Sonerassa. Lisäksi se omistaa kokonaan yrityksiä, kuten VR-Yhtymän. Nämä yritykset ovat usein monopoleja omalla alallaan. Lisäksi joillakin aloilla liiketoimintaa on rajoitettu puhtaasti ideologisista syistä. Esimerkiksi Alkolla on monopoli väkevien alkoholituotteiden kaupassa ja Veikkauksella tietyissä rahapeleissä.

Valtion velka laski vuonna 2005 60 miljardiin euroon eli 38,7 prosenttiin brottokansantuotteesta. Laman jälkeen sen osuus kävi huipussaan vuonna 1996, jolloin se oli 67 %. Kehitysapua Suomi antoi vuonna 2005 yhteensä 721 miljoonaa euroa, joka oli 0,47 prosenttia bruttokansantuotteesta.^[1]

[muokkaa] Ulkomaankauppa

Viennillä on suuri merkitys Suomen taloudelle. Vuonna 2005 sen osuus bruttokansantuotteesta oli 34 %.^[1] Vientituotteista merkittävimpiä ovat elektroniikka ja paperituotteet.^[2] Elektroniikasta iso osa koostuu maailman suurimman matkapuhelinvalmistajan, Nokian, matkapuhelimista.

Noin 60% Suomen kansainvälisestä kaupasta on Euroopan unionin sisäistä kauppaa. Suomen osuus on EU-maiden pienimpiä. Suomen tärkeimmät kauppakumppanit ovat Saksa, Ruotsi, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina. Viime vuosina Suomen kauppatase on ollut positiivinen, mikä tarkoittaa, että vienti on ollut tuontia suurempaa.

[muokkaa] Vienti

Suomen vienti lisääntynyt tasaisesti talouskasvun mukana vuosien 1996 ja 2005 välillä. Vuonna 2005 Suomen viennin arvo oli 52 395 milj. €, josta valtaosa oli tuotantohyödykkeitä ja investointitavaroita. Vienti jakaantui seuraavasti tuoteluokittain:^[2]

Perusmetalli, kone- ja kulkuneuvoteollisuus 31,1 %
Sähkötekninen teollisuus 28,0 %
Puu- ja paperiteollisuus 20,3 %
Kemian teollisuus 13,3 %
Muut 7,4 %

Suurimmat vientimaat vuonna 2005: ^[2]

Venäjä 11,0 %
Ruotsi 10,8 %
Saksa 10,6 %
Iso-Britannia 6,7 %
USA 5,8 %
Alankomaat 4,8 %
Ranska 3,4 %

[muokkaa] Tuonti

Tuonti on lisääntynyt talouskasvun myötä ja viime vuosina sen osuus bruttokansantuotteesta on hieman kasvanut. Vuonna 2005 tuonnin arvo oli 46 769 milj. €, josta yli kolmasosa oli raaka-aineita ja tuotantohyödykkeitä.^[2]

Suurimmat tuontimaat vuonna 2005: ^[2]

Saksa 14,9 %
Venäjä 14,0 %
Ruotsi 10,5 %
Kiina 6,0 %
Iso-Britannia 4,5 %
USA 4,2 %
Alankomaat 4,0 %

[muokkaa] Investoinnit

Investointien osuus bruttokansantuotteesta oli Suomessa vuonna 2004 vähän alle 19% . Kiinteitä investointeja tehtiin 28 miljardia euroa, joista 60% oli erilaisia rakennuksia ja 28% koneita ja laitteita. Kokonaisinvestoinneista tehdasteollisuuden osuus on laskenut palvelujen osuuden nousun myötä ja on enää noin 13%.^[3]

Tutkimus- ja kehittämismenojen osuus investoinneista on noussut. Vuonna 2004 ne olivat hieman yli 5 miljardia euroa, eli noin 3,5 % bruttokansantuotteesta. Yritysten panostus tutkimukseen ja kehitykseen on kansainvälistä tasoa.^[3]

[muokkaa] Rahapolitiikka ja inflaatio

Suomen käytössä oleva rahayksikkö on ollut vuodesta 1999 lähtien euro. Aluksi euro oli vain laskennallinen valuutta, johon sitä edeltänyt markka oli kiinnitetty. 1. tammikuuta 2002 eurokolikot- ja setelit otettiin käyttöön, ja 28. helmikuuta 2002 jälkeen vain euroa on voinut käyttää maksuvälineenä. Euron ja markan välinen vaihtokurssi oli 5,94573.

Suomen liittyminen yhteisvaluuttaan tarkoitti rahapoliittisen liikkumavaran huomattavaa supistumista. Päätökset rahamäärän muutoksista ja korkotasosta tehdään Euroopan keskuspankissa. Aikaisemmin niiden avulla voitiin vaikuttaa inflaatioon ja talouskasvuun. Toisaalta yhteisvaluutta tuo huomattavasti aikaisempaa vakaamman ympäristön ja laajan kotimarkkina-alueen suomalaisille yrityksille.

Hintojen nousu eli inflaatio oli Suomessa on sotien jälkeen nopeaa. Koska viennin kilpailukyky kärsi inflaatiosta, korjattiin tilannetta aikaisemmin jokseenkin säännöllisesti devalvaatioilla. Viimeisin näistä jouduttiin tekemään laman seurauksena vuonna 1991.

1990-luvun laman jälkeen Suomi sitoutui EMUn vaatimaan matalan inflaation politiikkaan. Euron myötä devalvaatiot ovat mahdottomia ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi matala inflaatio on tärkeää. Inflaatio on pysynyt Suomessa viime vuodet alhaalla, mutta hintataso on pysytellyt joitain prosenttiyksiköitä OECD-maiden keskiarvoa korkeammalla.^[3]

[muokkaa] Työmarkkinat

Suomessa on noin 2,6 miljoonaa työntekijää. Naiset osallistuvat työmarkkinoille aktiivisesti. Työntekijöiden järjestäytymisaste on korkea. Yrittäjiä Suomessa on 303 000.^[1]

Työttömyys on ollut hitaassa laskussa laman jälkeen. Vuonna 1995 työttömyys oli 15,4 %. Käytännössä työttömien osuus oli vieläkin suurempi, sillä moni siirtyi työvoiman ulkopuolelle huonon työmarkkintilanteen seurauksena.^[1]

Suomessa on käytössä hyvin aktiivinen työvoimapolitiikka. Tämä tarkoittaa, että työllistymistä pyritään edesauttamaan aktivointitoimenpiteilla, kuten koulutuksella ja tukityöllistämisellä. Työttömyysturva jakaantuu työmarkkinatukeen ja työttömyyspäivärahaan, joka on ansiosidonnaista, jos työssäoloehto täyttyy.

Suomen työmarkkinoiden erikoisuus on tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli TUPO ja alakohtaiset työehtosopimukset. TUPO:ssa ammattiyhdistysliikke ja työantajajärjestöt pyrkivät sopimaan vuosittaiset palkankorotukset ja työmarkkinalainsäädännön muutokset. Suoranaista minipalkkaa ei ole määritelty vaan se määräytyy alakohtaisesti työehtosopimusten perusteella.

Suomessa palkansaajien ansiotaso on noussut vuoden 1995 jälkeen 2-4,5 % vuosittain eli vain hieman inflaatiota nopeammin. Keskimääräinen teollisuustyöntekijän kustannus työnantajalle Suomessa vuonna 2004 oli 25 euroa/tunti. ^[3]

[muokkaa] Energiatalous

Pääartikkeli: Suomen energiatalous

Vuonna 2004 Suomessa käytettiin energiaa 1486,9 PJ (petajoulea), josta oli tuontienergiaa 68 %. Sähkön osuus energiankäytöstä oli 21 % ollen 313,2 PJ. Tuontienergia jakaantui tuotantotavan mukaan seuraavasti:

Öljy 25 %
Ydinvoima 16 %
Hiili 15 %
Maakaasu 11 %
Tuontisähkö 1 %

Kotimaisesta energiasta oli puuta 21 %, turvetta 6 %, vesivoimaa 4 % ja muuta 2 %.^[4] Energian kokonaiskulutus laski vuonna 2005 1360 petajouleen (n. -9 %) [1].

Suomessa on paljon energiaintensiivistä teollisuutta, kuten paperin tuotantoa, jonka vuoksi teollisuuden osuus energian kulutuksesta vuonna 2005 oli 48 %. Rakennusten lämmitykseen meni 22 % ja liikenteeseen 17 %.^[1]

Rahallisesti energian tuonti maksoi noin 5 miljardia euroa vuonna 2004. Suurin osa energiasta tuotiin Venäjältä. Viennistä saatiin noin 2 miljardia euroa. Lukuihin sisältyy myös muutkin petrokemiantuotteet kuin polttoaineet.^[4]

[muokkaa] Haasteet

[muokkaa] Talouden uusiutuvuus ja sijoitukset

Suomeen tulee verrattain vähän sijoituksia ja talouden uusiutuvuutta luonnehditaan usein huonoksi.

[muokkaa] Huoltosuhteen muutos

Suurimpana talouden lähivuosien haasteena pidetään väestön ikääntymistä ja sitä seuraavaa huoltosuhteen muuttumista huonompaan suuntaan.^[5]. Eläkeläisten osuuden kasvu on varsin uusi ilmiö maailmassa, joten sen vaikutuksista tiedetään verrattain vähän. Odotettavissa kuitenkin on, että terveydenhuoltomenot tulevat nousemaan. Myös suurten ikäpolvien korkeiden eläkkeiden kustannuksista pelätään aiheutuvan ongelmia, vaikka Suomi on osittain rahastoivan eläkejärjestelmänsä ansiosta paremassa asemassa kuin monet muut Länsi-Euroopan maat. Noin neljännesosa eläkkeistä on rahastoitu.

[muokkaa] Työllisyys

Vaikka maan työllisyys on parantanut viime vuosina, OECD varoittaa erityisesti nuorten ja vanhojen työttömyydestä.^[5]

[muokkaa] Asunnot

Historiallisesti Suomi on ollut OECD-maiden herkimpiä asuntokuplasta johtuville talouskriiseille. Vaikka kotitalouksien velka onkin tällä hetkellä alhainen kansainvälisesti verrattuna, se on kasvanut nopeasti viime vuosina ja kotitalouksien käytettäviksi jäävät tulot ovat riippuvaisia korkotasosta.^[5]

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Suomen taloushistoria

Markan kolikko vuodelta 1990.

[muokkaa] Esihistoriallinen Suomi ( -1150)

Ruotsin vallan alkaessa ristiretkien myötä Suomeen oli jo kehittynyt kaupankäyntiä ja markkinapaikkoja. Rauta oli jo käytössä.

[muokkaa] Ruotsin vallan aika (1150-1809)

Ruotsin vallan aikana Suomeen perustettiin ja kehittyi kaupunkeja kuten Turku ja Viipuri, joista muodostui myös paikallisia kaupankeskuksia. Suomi säilyi edelleen taloudeltaan maatalousvaltaisena. Runsaat metsät antoivat leiman jo tuon ajan taloudelle. Puuta käytettiin vielä lähinnä polttoaineena mm. metallin teollisuudessa erityisesti masuuneissa.

[muokkaa] Venäjän vallan aika (1809-1917)

Venäjän vallan aikana Suomea muokattiin vuorostaan Venäjän osaksi. Tätä perua on myös Suomen muusta Euroopasta poikkeava rautateiden raideleveys. Suomen teollistuminen alkoi 1860-luvulla sahateollisuudesta, mutta vielä 1910 sai 70 % kansasta elantonsa maanviljelystä. ^lähde? Suomi sai oman rahan markan.

Suomen tärkeimmät kauppakumppanit olivat Venäjä, Saksa ja Englanti. Tärkein tuontitavara oli vilja, jota tuotiin Venäjältä ja Saksasta.

[muokkaa] Itsenäisyyden aika (1917-1995)

[muokkaa] 1917-1939

Metalli- ja telakkateollisuus alkoivat kehittyä ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina, mutta 1917 vienti Venäjälle loppui. Puuta alettiin käyttää paperin valmistukseen.

Sodan jälkeisinä vuosina Suomi sai lainaa Yhdysvalloista nälänhädän estämiseen. Jo 1922 teollisuustuotanto oli saavuttanut sotaa edeltävän tason. 1930-luvulla talouskasvu jatkui, ja 1938 Suomi oli jo bruttokansantulolla mitattuna neljänneksen Euroopan keskiarvoa rikkaampi. ^lähde?

[muokkaa] Maailmansotien jälkeen (1945-1995)

Toisen maailmansodan jälkeen talous oli kriisissä. Sotakorvaukset veivät suuren osan vientipotentiaalista, mutta toisaalta vauhdittavat teollistumista. Niihin pohjautuen 1950-luvulla metalliteollisuuden vienti Neuvostoliittoon jatkui kuitenkin lähes ilman kilpailua muista länsimaista. 1960-luvulla alettiin laajentaa hyvinvointivaltion etuja.

1970-luvulla muuttoliike töiden perässä muihin maihin vihdoin taantui elintason kohoamisen myötä. Suomen talous onkin kokenut valtavan harppauksen lyhyessä ajassa ja se on aiheuttanut myös ongelmia. Esimerkiksi kaupungistuminen on ollut hyvin nopeaa, ja se jatkuu edelleen kohti suurimpia kaupunkeja. 1980-lukuun mennessä Suomesta oli tullut yksi maailman vauraimmista maista.

1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen. Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen pankki vapautti luoton hakemisen 1986 ^[6] ja ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa^[7]. Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi kasinotalous kuvasi lainarahalla ja sijoittamisella rikastumista.

1990-luvun alussa Suomi ajautui syvään lamaan. Laman syinä olivat edellä mainittu 1980-luvun rahapolitiikka, yritysten epäonnistuneet investoinnit ja liiallinen velkaantuneisuus, pankkikriisi, Markan spekulointi valuuttamarkkinoilla ja siitä seurannut rahapolitiikan kiristyminen sekä Neuvostoliiton kanssa käydyn clearing-kaupan loppuminen vuosikymmenen vaihtuessa. Laman merkit näkyvät vielä 2000-luvullakin, vaikka Suomen talouden voidaankin sanoa olevan jo hyvässä kunnossa.

[muokkaa] Euroopan unionin aika (1995- )

Suomalainen kahden euron kolikko

Suomi liittyi 1995 Euroopan unioniin. EU on ennen kaikkea taloudellinen liitto, ja sen merkitys Suomen taloudelle on suuri. Suomen talous yhdenmukaistuu muun EU:n kanssa. Tästä esimerkkejä ovat EMU-maiden yhteinen valuutta euro, yhteinen tullipolitiikka ja EU:n laajuinen yhteiskauppa-alue. EU:n peruspilareita ovat neljä liikenteen vapautta, tuotteiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten. Tuotteet ja pääoma saavat liikkua jo varsin vapaasti mutta palveluiden ja ihmisten liikkumista vielä rajoitetaan erilaisilla siirtymäajoilla. Siirtymien päätytty koko EU:n alueella tulisi olla mahdollista ostaa ja myydä tavaroita ja palveluita kuin kotimaassa. EU:lla tulisi olla yhteiset työmarkkinat ja olla ulospäin yksi taloudellinen toimija.

[muokkaa] Lähteet

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../s/u/o/Suomen_talous.html

Luokat: Puutteelliset lähdemerkinnät | Suomi | Suomen talous