Sundqvist-jupakka

Wikipedia

Sundqvist-jupakka on nimitys tapahtumasarjalle, jossa toinen valtiovarainministeri Arja Alho (sd) hyväksyi STS-pankin entisen pääjohtajan Ulf Sundqvistin (sd) vahingonkorvausvelvoitteen leikkaamisen murto-osaan korkeimman oikeuden määräämästä yli 15 miljoonasta markasta. Neuvottelutuloksena valtion omistama Arsenal-Silta luopui 13,8 miljoonan markan vahingonkorvauksesta korkoineen.[1]

SDP:n entisen puoluejohtajan kanssa tehty sovittelusopimus johti ministeri Alhon eroon ja uuden esitutkinnan käynnistämiseen Sundqvistin velallisen epärehellisyyttä koskeneessa asiassa. Ulf Sundqvist tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 22. kesäkuuta 2000 lainvoimaisella päätöksellä törkeästä velallisen epärehellisyydestä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja korvauksiin.[2][3] Hovioikeuden päätöksen johdosta eduskunnan tarkastusvaliokunta otti vuonna 1997 tehdyn sovittelusopimuksen uuteen harkintaan.[4] Valtion vakuusrahaston toimiohjelautakunta kuitenkin päätti 8. kesäkuuta 2001, ettei valtio ryhdy hakemaan sovittelusopimukseen muutoksia.[5][6]

[muokkaa] Tapahtumat aikajärjestyksessä

[muokkaa] Liiketoimintajärjestelyt

30. huhtikuuta 1992 – Valtion vakuusrahasto perustetaan.
Marraskuu 1992 – Kansallis-Osake-Pankki ostaa STS-Pankin osake-enemmistön.
Marraskuu 1992 – Erillisen sopimuksen perusteella STS-Pankin talletukset siirretään Kansallis-Osake-Pankille.
Kevät 1993 – Erillisen sopimuksen perusteella STS-Pankin terve luottokanta siirretään Kansallis-Osake-Pankille.
Heinäkuu 1993 – STS-Pankin toiminimi muuttuu Siltapankki Oy:ksi.
Marraskuu 1993 – Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy perustetaan.

[muokkaa] Oikeudenkäynnit

Joulukuu 1993 – Siltapankki Oy:n oikeudenkäynnit STS-pankin entisiä johtokunnan jäseniä vastaan alkavat. Siltapankki hakee kahdella kanteella (Wayup-ryhmän ja Sandnäs-ryhmän luototukset) vahingonkorvauksia muun muassa pankin entiseltä pääjohtajalta Ulf Sundqvistilta.
27. toukokuuta 1994 – Siltapankin hakemuksesta Sundqvistin varallisuus selvitetään ulosottoselvityksessä.
17. tammikuuta 1995 – Helsingin käräjäoikeus tuomitsee Sundqvistin ja viisi muuta henkilöä korvaamaan Siltapankille vahinkoja eriasteisesti yhteisvastuullisina yhteensä 26 miljoonaa markkaa sekä oikeudenkäyntikuluja yhteensä 2,4 miljoonaa markkaa, 16 prosentin korolla tammikuusta 1994 alkaen. Sundqvist ja neljä muuta vastaajaa valittavat tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, yhden korvausvelvollisuudesta sovitaan.
24. toukokuuta 1995 – Siltapankki tekee valtion vakuusrahaston esityksestä poliisille tutkintapyynnön siitä, onko Sundqvist joko antamalla ulosottoselvityksessä 27. toukokuuta 1994 väärän kuvan varallisuusasemastaan syyllistynyt velallisen petokseen tai hävittämällä omaisuuttaan, lahjoittamalla tai muuten luovuttamalla omaisuuttaan ulkomaille Siltapankin ulottumattomiin syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen.
13. heinäkuuta 1995 – Sundqvist toimittaa toiselle valtionvarainministerille Arja Alholle kirjeen, jossa hän luetteloi "henkilökohtaiseen asemaansa liittyviä ilmiöitä". Kirje on myöhemmän esitutkintapöytäkirjan 6070/RTO/R/151977/97 liitteenä 11.
22. elokuuta 1995 – Sundqvistin tulojen ulosmittausmenettely alkaa.
23. lokakuuta 1995 – Poliisi tutustuttaa velallisen petokseen tai epärehellisyyteen liittyvässä asiassa asianomistajana kuultavan Siltapankin toimitusjohtaja Jarmo Matinlassin poliisin laatimaan, 11.10.1995 päivättyyn tarkastuskertomukseen Sundqvistin tuloista ja menoista ajalta 1990 - 94.
10. marraskuuta 1995 – Valtion vakuusrahaston johtokunta käsittelee em. tarkastuskertomusta ja esittää Siltapankille esitutkintapyynnön ja rangaistusvaatimuksen peruuttamista.
21. marraskuuta 1995 – Toimitusjohtaja Matinlassi peruuttaa asianomistajana tutkintapyynnön ja rangaistusvaatimuksen.
23. marraskuuta 1995 – Poliisi keskeyttää esitutkinnan, koska on käynyt selville, ettei rikosta ole tehty ja asianomistaja on peruuttanut rangaistusvaatimuksensa 21. marraskuuta 1995.
23. marraskuuta 1995 – Helsingin hovioikeus pysyttää käräjäoikeuden ratkaisut vahingonkorvausasiassa. Siltapankki sopii korvausvelvollisuudesta yhden vastaajan kanssa. Sundqvist ja kolme muuta vastaajaa saavat valitusluvan korkeimpaan oikeuteen.
Marraskuu 1995 – Kansallis-Osake-Pankki myy Siltapankin osakkeet yhden markan kauppahinnasta Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy:lle.
Joulukuu 1995 – Siltapankki muuttuu omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy:ksi.
1. toukokuuta 1996 – Valtion vakuusrahasto siirtyy eduskunnan alaisuudesta valtionvarainministeriön alaisuuteen.
2. toukokuuta 1997 – Valtiovarainministeriön vanhempi hallitussihteeri Ilpo Nuutinen laatii Alholle muistion "Selvitys mahdollisuuksista linjanmuutoksiin säästöpankkioikeudenkäynneissä" käytettäväksi talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Muistiota ei kuitenkaan esitetä valiokunnalle.
4. heinäkuuta 1997 – Korkein oikeus velvoittaa kahdella tuomiolla (2361 ja 2362/1997) Sundqvistin ja kaksi muuta valittajaa sekä sovinnon tehneet kaksi henkilöä eriasteisesti yhteisvastuullisina yhteensä 9 miljoonan markan vahingonkorvauksiin ja maksamaan oikeudenkäyntikuluja 2,4 miljoonaa markkaa, 16 prosentin korolla tammikuusta 1994 alkaen. Aiemman korvausmäärän sovittelu sisältyy tuomioon. Vastaajien omaisuuteen kohdistuvat takavarikot määrätään peruutettavaksi kahden kuukauden kuluessa tuomiosta. STS-Pankin johtokunnan varajäsen vapautetaan korvausvelvollisuudesta.

[muokkaa] Sovittelusopimuksen valmistelu

Heinäkuu 1997 – Pääministeri Paavo Lipposen aloitteesta ministeri Alho tiedustelee apulaisoikeuskansleri Jukka Pasaselta, onko korkeimman oikeuden vahingonkorvauksista mahdollista tehdä sovittelusopimusta.
11. elokuuta 1997 – Valtion vakuusrahaston asioita käsittelevistä virkamiehistä finanssineuvokset Jarmo Väisänen ja Jarmo Kilpelä sekä vanhempi hallitussihteeri Ilpo Nuutinen ja Arsenal-Sillan toimitusjohtaja Jarmo Matinlassi pitävät vahingonkorvaustuomioista kokouksen valtionvarainministeriössä. Kokouksessa päätettiin panna tuomiot täytäntöön ja palata korvauksiin 18. elokuuta 1997.
Elokuu 1997 – Sundqvist ehdottaa Matinlassille puhelimitse sovittelua. Hän olisi valmis miljoonan markan kertakorvaukseen.
18. elokuuta 1997 – Sundqvist ja Matinlassi tapaavat. 11. elokuuta 1997 kokoontunut virkamiesryhmä käsittelee sovintoehdotusta. Asiaan päätetään hakea ministeri Alhon kanta.
28. elokuuta 1997 – Alho tavoittelee apulaisoikeuskansleria, mutta ei tavoita häntä ja sopii tapaamisen oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö Klaus Helmisen kanssa. Alho pitää tuomion mukaisia vahingonkorvauksia mahdottomina ja tiedustelee, onko valtion oikeudellisista syistä perittävä vahingonkorvaukset kokonaan. Tapaamisen jälkeen Alho keskustelee asiasta pääministeri Paavo Lipposen (sd) kanssa.
29. elokuuta 1997 – Ministeri Alho, ministeriön virkamiehet Väisänen ja Nuutinen sekä Arsenal-Sillan Matinlassi tapaavat valtiovarainministeriössä. Tapaamisessa todetaan Sundqvistin ulosottokertymä vähäiseksi. Alho ilmoittaa, että sovintoratkaisu voidaan tehdä ja korvausmääräksi pyritään neuvottelemaan 1,5 miljoonaa markkaa. Alho valtuuttaa Matinlassin neuvottelemaan Sundqvistin kanssa. Nuutinen ehdottaa ulosottoseikkojen tarkempaa selvittämistä. Tapaamisen jälkeen hän ilmoittaa virkatovereilleen, ettei hän enää halua osallistua asian käsittelyyn.
1. syyskuuta 1997 – Matinlassi ilmoittaa Sundqvistille ministeriön kannan. Sundqvist ilmoittaa harkitsevansa esitystä ja selvittävänsä rahoitusta.
1. syyskuuta 1997 – Uusi ulosottoselvitys Sundqvistin tuloista ja varallisuudesta alkaa. Sundqvistin omaisuus on edelleen 27. toukokuuta 1994 tehdyn ulosottoselvityksen mukainen. Omaisuus ulosmitataan ja sen arvoksi arvioidaan noin 70 000 markkaa pankkisaamisten jälkeen. Sundqvistiä pyydetään toimittamaan 12. syyskuuta 1997 mennessä lisäselvityksenä toimeksiantajaluettelonsa vuodelta 1996 ja alkuvuodelta 1997 sekä yhteenveto aiemmista 1990-luvun alun osakeomistuksistaan. Sundqvistin ulosmitattu henkilöauto sovitaan tuotavaksi Helsingin ulosottoviraston autotalliin 12. syyskuuta 1997.
10. syyskuuta 1997 – Paavo Lipposen avustajan Jorma Westlundin pyynnöstä Alho käskee Matinlassia keskeyttämään Sundqvistiä koskevan täytäntöönpanon ulosottovirastossa sovintoneuvottelujen käymisen ajaksi. Matinlassi varmistaa päätöksen erikseen ministeriön finanssineuvos Kilpelältä. Arsenal-Silta pyytää ulosottoviranomaisia pidättymään ulosoton täytäntöönpanotoimista 26. syyskuuta 1997 saakka.[7]
11. syyskuuta 1997 – Sundqvist ilmoittaa Matinlassille puhelimitse kykenevänsä ulkopuolisella rahoituksella suorittamaan 1,2 miljoonaa markkaa. Matinlassi ilmoittaa asian ministeriön finanssineuvos Väisäselle.
16. syyskuuta 1997 – Väisänen ilmoittaa Matinlassille puhelimitse Alhon hyväksyvän tarjouksen. Keskustelijat sopivat, että Arsenal-Silta esittää asian valtiovarainministeriölle/valtion vakuusrahastolle.
17. syyskuuta 1997 – Matinlassi laatii Arsenal-Sillan esityksen, jossa todetaan mm. "Ulf Sundqvist suorittaa Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy:lle vahingon- ja oikeudenkäyntikulukorvausta yhteensä miljoona kaksisataatuhatta (1.200.000) markkaa ja on enemmästä korvausvelvollisuudesta vapaa. Sundqvistin omaisuutta ja tuloja koskeva ulosottoviranomaisille tehty täytäntöönpanopyyntö peruutetaan." "Korvausmäärä on yksityishenkilölle huomattavan suuri ja samalla määrä, josta Sundqvist ilmoituksensa mukaan pystyy enimmillään suoriutumaan. Saadun vahvistuksen mukaan korvauksen suorittaminen tapahtuu ulkopuolisella rahoituksella. Pakkotäytäntöönpanossa kertymä jäisi muutamaan kymmeneen tuhanteen markkaan."
18. syyskuuta 1997 – Valtiovarainministeriö hyväksyy neuvotellut sopimukset ministeri Alhon finanssineuvos Kilpelän esittelystä tekemällä päätöksellä. Alho antaa vastaavan lainmukaisen toimiohjeen Arsenal-Sillalle. Samana päivänä Alho ilmoittaa Lipposelle 1,2 miljoonan markan korvaussopimuksen syntyneen.
22. syyskuuta 1997 – Arsenal-Sillan hallitus päättää Alhon antaman toimiohjeen mukaisesta menettelystä.
23. syyskuuta 1997 – Arsenal-Sillan ja Sundqvistin välinen sopimus allekirjoitetaan. Sundqvist suorittaa korvaussumman. Arsenal-Silta pyytää ulosottovirastolta Sundqvistiä koskevan täytäntöönpanon ja ulosmittauksen välitöntä peruuttamista.

[muokkaa] Sovittelusopimus julkisuudessa

30. syyskuuta 1997 – Kansanedustaja Toimi Kankaanniemi (kd) ym. tekevät perustuslakivaliokunnalle ministerivastuulain mukaisen muistutuksen (M 1/1997 vp) Arja Alhon virkatoimen lainvastaisuudesta.
1. lokakuuta 1997 – Oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö Klaus Helminen laatii 29. elokuuta 1997 ministeri Alhon kanssa käymästään keskustelusta viraston sisäisen muistion.
7. lokakuuta 1997 – Ministeri Arja Alho antaa perustuslakivaliokunnalle kirjallisen selityksen. Välittömästi kokouksen jälkeen pitämässään tiedotustilaisuudessa Alho jättää eronanomuksen valtioneuvoston jäsenyydestä.
9. lokakuuta 1997 – Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari vapauttaa Alhon valtioneuvoston jäsenyydestä.
9. lokakuuta 1997 – Kihlakunnansyyttäjä Matti Kamppari antaa Ulf Sundqvistin toimia koskevan tutkintakehotuksen esitutkinnan käynnistämiseksi.
4. marraskuuta 1997 – Kihlakunnansyyttäjän tutkintakehotuksen vuoksi perustuslakivaliokunta päättää, ettei muistutuskirjelmässä (M 1/1997 vp) tarkoitettua (Arja Alhon virkatoimen lainvastaisuuteen liittyvää) asiaa käsitellä valiokunnassa loppuun, ennen kuin Ulf Sundqvistiä koskeva uusi esitutkinta on valmistunut.
9. joulukuuta 1997 – Arja Alho on kuultavana perustuslakivaliokunnan kokouksessa tutustuttuaan valiokuntakäsittelyssä kertyneeseen aineistoon.
Elokuu 1998 – Esitutkinta-aineisto toimitetaan perustuslakiovaliokunnalle sisältäen esitutkintapöytäkirjat 6070/RTO/R/151977/97 ja 6070/RTO/R/152957/97 liitekansioineen sekä jälkimmäiseen pöytäkirjaan liittyvät lisäosat Li 1 ja Li 2.
9. syyskuuta 1998 – Arja Alho toimittaa valiokunnalle kirjallisen lausunnon valiokunnan jäsenille jaetun esitutkinta-aineiston pohjalta.
16. syyskuuta 1998 – Valtionsyyttäjä Jukka Rappe päättää nostaa syytteen Ulf Sundqvistia vastaan törkeästä kavalluksesta tai vaihtoehtoisesti avunannosta törkeään petokseen esitutkinnan 6070/RTO/R/152957/97 perusteella, mutta päättää olla nostamatta syytettä velallisen epärehellisyydestä esitutkinnan 6070/RTO/R/151977/97 johdosta näytön riittämättömyyden perusteella.
17. syyskuuta 1998 – Perustuslakivaliokunta toteaa päätöksessään (PeVM 6/1998 vp - M 1/1997 vp), "että entinen ministeri Arja Alho ei ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt lainvastaisesti."
28. syyskuuta 1998 – Sundqvist pyytää Helsingin rikospoliisia tutkimaan, syyllistyivätkö kansanedustajat Seppo Kanerva, Pauli Saapunki, Raimo Vistbacka, Pentti Tiusanen, Klaus Bremer ja Risto Kuisma herjaukseen pyytäessään syksyllä 1997 poliisia käynnistämään uudelleen tutkimukset Sundqvistin omaisuudesta.
22. kesäkuuta 2000 – Ulf Sundqvist tuomitaan Helsingin hovioikeudessa törkeästä velallisen epärehellisyydestä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja korvauksiin.
10. huhtikuuta 2001 – Korkein oikeus hylkää Sundqvistin valituslupahakemuksen.
11. huhtikuuta 2001 – Valtio harkitsee siviilioikeudellisia toimia vahingonkorvaussopimuksen julistamiseksi pätemättömäksi.
8. kesäkuuta 2001 – Valtion vakuusrahaston toimiohjelautakunta päättää, ettei valtio ryhdy hakemaan sovittelusopimukseen muutoksia.