Sumerin kieli

Wikipedia

Tämä artikkeli kertoo kielestä. Maasta kertoo artikkeli Sumer.

Sumerinkielistä kirjoitusta 2500-luvulta eaa.

Sumerin kieli (omakieliseltä nimeltään emeĝir) on maailman vanhin kieli, josta on säilynyt kirjoitettua tekstiä. Sitä puhuttiin Sumerissa Mesopotamiassa n. vuodesta 4000 vuoteen 1600 eaa. Sumerilaiset keksivät maailman vanhimman kirjoitusjärjestelmän, nuolenpääkirjoituksen noin vuoden 3200 eaa. paikkeilla. Ensimmäiset kirjoitetut tekstit olivat piktografisia, joten niiden kirjaimellinen tulkitseminen on ollut ongelmallista. Vaikka akkad syrjäytti sumerin puhekielenä vuoden 1600 eea paikkeilla, säilyi sumeri voimakkaan prestiisiarvonsa vuoksi tieteen, uskonnon ja matematiikan kielenä aina toiselle vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua. Sumerin kielellä oli kaksi sosiolingvististä varianttia: emeĝir ja emesal. Ensimmäinen oli ns. yleinen puhekieli, jälkimmäistä puolestaan käytettiin lauluissa, sekä naisten ja (mytologiassa ja uskonnossa) jumalattarien kielenä.

Vallitsevan näkökulman mukaan sumerin kieli on isolaatti, eli sille ei ole löydetty sukulaiskieliä. Monet ovat yrittäneet rinnastaa sumeria uralilaisiin-, altailaisiin-, sekä dravidakieliin, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Erityisen ahkerasti töitä tämän eteen on tehnyt unkarilainen Fred Hámori, jonka teoria tosin on jäänyt varsin pienen kannattajajoukon tukemaksi.

Typologisesta näkökulmasta sumeri edustaa agglutinoivaa kielityyppiä. Erityisen rikas se on etenkin sijataivutuksen-, sekä verbijärjestelmänsä osalta; sijamuotoja ja moduksia (tai tarkemmin modaaliprefiksejä) on kymmenisen kappaletta kumpiakin. Substantiivit jaetaan elollisiin ja elottomiin, tästä johtuen myös verbitaivutuksessa on erilliset muodot 3. persoonan muodoille riippuen siitä, onko lauseen agentti elollinen vai eloton.

Syntaksin kannalta sangen mielenkiintoinen - ja typologisesti erittäin harvinainen - on sumerin tapa luoda genetiiviketjuja. Sumerissa genetiivilausekkeen pääsana edeltää attribuuttia - tai attribuuttiketjua ja genetiivin tunnukset kasautuvat attribuuttiketkun perään.

/ab é dumu šeš Enlu-ak-ak-ak-ak/ 'Enlun veljen pojan talon ikkuna'
(ikkuna talo poika veli Enlu-GEN-GEN-GEN-GEN).

Syntaktisesti oleellinen seikka on myös sumerin jakaantunut ergatiivisuus. Transitiiviverbien yhteydessä agentti ja objekti koodataan eri tavalla, kuin intransitiivilauseessa (jossa ei luonnollisesti ole objektia). Pronominien osalta sumeri tosin toimii nominatiivi-akkusatiivi-kielten tavoin.

Transitiivi, substantiivi agenttina:

/lugal-e é mu-na-n-dù/ 'Kuningas rakensi temppelin'
(kuningas-ERG temppeli-ABS rakensi)

Transitiivi, pronomini agenttina:

/ĝae é mu-na-dù-en/ 'Minä rakensin temppelin'
(minä temppeli-ABS rakensin)

Intransitiivi:

/lugal é-a ĩ-ku₄-(d)r/ 'Kuningas astui temppeliin'
(kuningas-ABS temppeli-LOK astui sisään)

Perussanajärjestys sumerissa on SOV. Ditransitiiviverbien pakollinen hyötyjä (epäsuora objekti) puolestaan edeltää agenttia.

Leksikolle ominainen piirre sumerissa on sanavartaloiden yksitavuisuus. Monitavuisia sanavartaloita on melko vähän. Yleensä monitavuiset sanat ovat enemmän tai vähemmän leksikaalistuneita yhdyssanoja: lugal < lú 'mies' + gal 'suuri'; nam-til 'elämä' < nam 'kohtalo' + til 'elää'.

[muokkaa] Sumerin fonologiaa

Yksi mielenkiintoisimmista ja hankalimmista tutkimuksen kohteista on sumerin kielen fonologia. Kielen fonologiasta kertovat muun muassa seemiläisiin kieliin - erityisesti akkadiin - adaptoitu sumerinkielinen lainasanasto, sekä sumerilaisten tekstien ortografia, joka heijastaa toisinaan melko selkeästikin kielen fonologisia prosesseja.

Konsonantit

Perinteinen rekonstruktio sumerin konsonanttisysteemistä

	bilab	alveol	postalv	velar
klusiilit	b/p	t/d		k/g
frikatiivit		s z	š	h
nasaalit	m	n		ĝ
likvidat		l r

Perinteinen näkemys sumerin klusiilisarjasta sisältää foneemit /p t k b d g/. Siitä, oliko sumerin klusiileilla foneemista sointioppositiota, ei olla täysin varmoja. Epävarmuutta luo muun muassa se, että akkadilaiset eivät aikaisimmissa teksteissään erottaneet kielensä klusiilien sointia, vaan kirjoittivat kaikki klusiilinsa soinnittomina (BA DA GA), vaikka heidän kielessään sointioppositio varmuudella oli. Täten olisi pääteltävä, että sumerin merkit BA DA GA voidaan lukea joko /pa ta ka/ tai /ba da ga/. Merkit PA TA KA puolestaan edustaisivat jotakin klusiilisarjaa, jota akkadissa ei ollut, kuten aspiroituneita klusiileja /p' t' k'/. Vaikka tällaisen klusiilisarjan olemassaolosta onkin näyttöä ja se on laajalti hyväksytty kielioppeihin, yleisesti translitteraatioissa noudatetaan vielä vanhempaa näkemystä.

Frikatiiveja sumerin kielessä oli ainakin neljä. Spirantteja niistä edustaa yksi /h(/ (h jonka alla on ylösalaisin käännetty sirkumfleksi). Ei ole täyttä varmuutta siitä, oliko tämä velaarinen vai faryngaalinen frikatiivi. Myös laryngaalisen /h/:n olemassaolosta on löydetty merkkejä akkadiin adaptoiduista lainasanoista, kuten sum. é-gal 'palatsi' > akk. hekallum. Sibilantteja sumerin kielessä oli kolme /s š z/, joista viimeisen ääntöasusta ei ole varmuutta. Myös liudentuneen /ś/:n esiintymisestä on ollut keskustelua, mutta konkreettisen todistusaineiston löytäminen on osoittautunut ongelmalliseksi.

Nasaalit /n m ĝ/, joista jälkimmäinen edustaa velaarista nasaalia voivat kaikki esiintyä niin sanan alussa, sisällä kuin lopussakin. Perinteisen näkemyksen mukaan sumerin likvidoiksi on rekonstruoitu /l r/. Kuitenkin arvellaan, että sumerissa oli kaksi likvidasarjaa: /l r/ (LA RA) ja /l₂ r₂/ (LÁ RÁ). Lateraali /l₂/ on oletettu syyksi siihen, miksi sumerin kielessä satunnaisesti sananloppuiset lateraalit katoavat. Esimerkiksi. lál menettää l:n sanan loppuisena, mutta säilyttää sen vokaalien välissä; mutta làl säilyttää lateraalinsa aina. Foneettisesti /l₂/ on ajateltu dentaaliseksi-, /l/ alveolaariseksi lateraaliksi. Lateraalien distribuutio heijastuu myös assimilaatioissa: Enlil-la < /enlil-ra/; mutta Enlil-lá < /enlil-ak/.

Kahden resonantin sarjaa /r r₂/, joista jälkimmäisen on ajateltu edustavan foneemia /dr/ on perusteltu mm. sillä, että muutamissa akkadilaisissa lainasanoissa sumerin /d/ on vaihtunut /r/:ksi (esim. ne, joissa on sumerin rakentamista tarkoittava sana dù KAK < /dru/). Tämän lisäksi muutamat äännevaihtelut tukevat kahden resonantin olemassaoloa. Esim. enkud 'veronkerääjä' + ak (GEN) > enku-rá /enkudr-ak/. Muutamissa akkadin sumerilaisperäisissä lainasanoissa /r/ on lainattu faryngaalina /h/. Tämä saattaa viitata siihen, että sumerissa oli myös uvulaarinen resonantti /R/. Uvulaaria tukeva aineisto on kuitenkin häviävän pieni.

Vokaalit

Perinteinen näkemys sumerin vokaalisysteemistä (vokaalien tarkkoja arvoja ei pysytä selvittämään).

	etuvokaalit	takavokaalit
suppeat	i	u
puolisuppeat	e
väljät		a

Ehkä ongelmallisin tutkimuskohde sumerin fonologiassa on vokaaliston rekonstruointi. Koska akkadissa vokaaleja oli vain neljä /i e u a/, ei sumeristakaan varmuudella tunnisteta muita vokaaleja. Foneemia /o/ on usein esitetty täydentämään sumerin vokaalistoa, mutta tämän todistaminen on ollut äärimmäisen vaikeaa. Jokseenkin hyväksyntää /o/:n edustajaksi on kuitenkin saanut mm. u₄. Myös sumerin nasaalivokaalit ovat herättäneet keskustelua. Etenkin sumerin laveilla vokaaleilla näyttää olleen nasaaliset varianttinsa. Toistaseksi kuitenkin ainoa konteksti, missä nasaalivokaaleiden [ã ĩ ê] on todettu esiintyneen, on prefiksiketjun ns. neutraaliprefiksissä. Vokaalin nasaalisuus selittäisi sen, miksi bilabiaaliset klusiilit nasaalistuvat prefiksin jäljessä: ì-ba > im-ma /ĩ-ba/ > /ĩ-ma/. Nasaalisuutta tukee myös se, että prefiksi kirjoitetaan merkillä NI.

Vokaalien foneemisen pituusopposition olemassaolosta ei ole täyttä varmuutta, kuitenkin akkadiin lainattujen sumerilaisten sanojen perusteella on voitu osoittaa, että pitkiä vokaaleja on sumerissa esiintynyt, esimerkkinä sum. an > akk. ānu 'taivas'; mutta sum. al > akk. allu 'kuokka' (tällöin sum. syvämuodot /ān/ ja /al/).

Sanapaino sumerissa oli mahdollisesti toisella tavulla. Tätä on yritetty todistaa muun muassa sillä, että akkadiin lainatuissa sumerilaisissa sanoissa ensimmäinen vokaali toisinaan katoaa, sum. Amar-Utu /amar-utu-ak/ > akk. Marduk.

Monesti on esitetty myös kysymys siitä, oliko sumeri tonaalinen kieli. Muutamat kielentutkijat puoltavat toonien olemassaoloa sillä, että sumerissa on valtava määrä homonyymeja. Toisaalta illuusion homonyymeista saattaa luoda ainoastaan puutteellinen tietämys sumerin fonologiasta - eteenkin vokaaliston osalta.

[muokkaa] Lähteet

Thomsen, Marie-Louise: The Sumerian Language, Akademisk forlag, Copenhangen 1984.
Edzard, Dietz Otto: Sumerian Grammar, Bill Boston, Leiden 2003.
Hayes, John: Sumerian, Lincom Europa, München 1997.
Sumerian Language Page: http://www.sumerian.org
The Pennsylvania Sumerian Dictionary, http://psd.museum.upenn.edu/epsd/index.html