Nuolenpääkirjoitus
Wikipedia
Nuolenpääkirjoitus eli kiilakirjoitus oli sumerien kehittämä kirjoitusjärjestelmä, jota käytettiin muinaisessa Mesopotamiassa. Kirjoitus muodostui erilaisina yhdistelminä esiintyneistä kiilan tai nuolenpään näköisistä merkeistä. Nuolenpääkirjoitus kehittyi alun perin kuvakirjoituksesta tavukirjoitukseksi niin, että merkit säilyttivät alkuperäiset käsitearvonsa. Kirjoitus luotiin alun perin sumerin kieltä varten, mutta sittemmin babylonialaiset ja assyrialaiset sovelsivat sitä omaan kieleensä akkadiin. Myöhemmin myös indoeurooppalaista kieltä puhuneet heettiläiset ottivat nuolenpääkirjoituksen käyttöönsä. Merkit painettiin saveen erityisellä kolmisärmäisellä piirtopuikolla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuolenpääkirjoitus on yksinkertaistunutta kuvakirjoitusta
Nuolenpääkirjoitus kehittyi sumerilaisesta kuvakirjoituksesta noin 3000 eaa. Nuolenpääkirjoitusta kirjoitetaan kolmisärmäisellä piirtopiukolla saveen painamalla. Alussa savitauluihin piirrettiin saviruukun, eläinten, ihmisten, tähkien, laivojen jne. kuvia. Ajan kuluessa kirjurit helpottivat työtään kirjoittamalla kuvamerkkejä vain tietystä suunnista tapahtuvin painalluksin. Näin kirjoitus yksinkertaistui. Alussa alkuperäinen muoto saattoi olla tunnistattavissa. Lopulta monien kuvamerkkien alkuperäinen muoto häipyi tunnistamattomiin.
[muokkaa] Nuolenpääkirjoituksen translitterointi
Kohdekielestä riippumatta nuolenpääkirjoituksen translitterointiin on vakiintunut melko yhtenäinen systeemi. Nuolenpäämerkkien nimet - joita ei tule sekoittaa äänneasuun - kirjoitetaan isoin kirjaimin. Translitteraatiossa merkkien nimiä käytetään, kun merkin kontekstiin sopivaa äänneasua ja tarkkaa merkitystä ei tunneta (1); tai merkillä ilmaistaan sumerilaista logogrammia (2). Jos sanan kirjoitusasu on erikoinen, tai poikkeaa sen ääntöasusta, kirjoitetaan merkkien nimet sulkuihin lukuasun perään; yleensä vähintään yksi merkeistä edustaa foneettista komplementtia, jolla viitataan sanan ääntöasuun (3).
-
(1) sum. lugal-DUR2 'lugal-DUR2' (erisnimi, jonka lukuasusta ei ole varmuutta) (2) akk. LUGAL šu-me-ri-im ù ak-ka-di-im 'sumerilaisten ja akkadilaisten kuningas' (LUGAL edustaa logogrammia KUNINGAS, tässä kontekstissa se on akkadiksi luettava 'šar')
(3a) sum. énsi(PA.TE.SI) lagaš(ŠIR.BUR.LA)ki 'Lagašin hallitsija' (SI ja LA foneettisia komplementteja)
(3b) sum. ddumu-zi-abzu(ZU.AB) 'Dumu-zi-abzu' (jumalan nimi) vaihtoehtoinen (harvinaisempi) translitterointiasu: ddumu-zi-ab:zu (jossa kaksoispiste ilmaisee käänteistä merkkijärjestystä).
Alaindekseillä ja aksenttimerkeillä viitataan kirjoitusmerkkiin. Näin voidaan kertoa mitä merkkiä kirjoituksessa on käytetty tietyn tavun tai sanan kirjoittamiseen. Täten indeksit rajoittavat mahdollisten homonymien määrää, ja estävät väärintulkintoja. Indeksittömänä ka-diĝir-raki 'Babylon' voitaisiin tulkita joko 'jumalan portti', 'jumalan suu', 'jumalan maito', jumalan kettu' jne., mutta käyttämällä indeksiä 2 voidaan välittömästi osoittaa, että kyseessä on kirjoitusmerkki KA2, jonka kyseinen lukuasu tarkoittaa porttia 'ka2'.
Usein akuuttiaksenttia käytetään alaindeksin 2, ja gravisaksenttia alaindeksin 3 sijasta. Melko vakiintunut käytäntö kuitenkin on, että aksentteja käytetään lukuasujen- ja indeksejä merkkien nimien yhteydessä (kolme on suurin indeksi, joka voidaan merkitä aksentein).
-
ääntö(liki)asu merkitys kirjoitusmerkin nimi ka 'suu' KA ká / ka2 'portti' KA2 kà / ka3 'maito' (harv.) GA ka4 ? SILA3 ka5 'kettu' (ka'a) LUL
Determinatiivit, eli määritteet merkitään translitteraatioon yläindeksoituina - transkriptioon niitä ei merkitä, eikä niitä tekstiä luettaessa äännetä. Determinatiivien tehtävänä oli vähentää tarvittavien logogrammien märää. Esimerkiksi logogrammilla APIN (auran kuva), voidaan eri determinatiivein ilmaista monia aihepiiriin liittyviä asioita.
-
kirjoitusasu ääntö(liki)asu merkitys APIN uru4 'kylvää' ĝešAPIN apin aura lúAPIN engar 'maanviljelijä'
Sumeria ja heettiä translitteroitaessa determinatiivit merkitään niiden sumerilaisessa asussa. Akkadin, babylonian ja assyrian kanssa käytetään usein niiden akkadilaisia variantteja. Yleisiä determinatiiveja ovat mm.
-
kirjoitusmerkki determinatiivi käyttökonteksti esimerkki AN sum. d, akk. ilu jumalten nimet dinanna 'Inanna' URU sum. iri, akk. alu kaupungit alumí-im-pi 'Memphis' (sume. harvinainen) NI.UD sum. na4, akk. abnu kivet ja mineraalit na4esi 'dioriitti' GIŠ sum. ĝiš, akk. işu puuesineet ĝešgu-za 'valtaistuin; tuoli' KI sum. ki, akk. ki paikat, maat, kaupungit babilim(KA2.DIĜIR.RAki 'Babylon' ĤU sum. mušen, akk. işşuru linnut danzumušen 'Anzu'
Monet nuolenpäämerkit koostuvat useammasta kuin yhdestä merkistä. Osa merkeistä, kuten A (VESI) ovat suhteellisen produktiivisia ja sisältyvät moniin tarkoitteeltaan nestemäisiin merkkeihin. Pisteellä erotetaan peräkkäin olevat merkit, A.AN = VESI.TAIVAS > šeg 'sade'. Merkki } kertoo, että sitä seuraava merkki on edeltävän merkin sisällä, esim. GA2}AN mm. ama 'äiti'. Gunua, eli "viivoitusta" merkitään symbolein @g: SAG@g = KA. Plus-merkillä voidaan ilmaista kahta tiiviisti toisiinsa liittynyttä merkkiä GAL+LÚ = LUGAL (SUURI+MIES = KUNINGAS).
Alkuperäisen tekstin laadun- ja siinä mahdollisesti olevien kirjoitusvirheiden kuvaamiseen on olemassa melko yhteinäiset merkintätavat.
-
X kirjoitusmerkki on rikkoutunut, eikä luettavissa. ! alkuperäinen kirjoitusmerkki on ulkoasultaan virheellinen, mutta korjattu translitteraatiossa. ? merkki on kyseenalainen. [] alkuperäinen teksti on rikkoutunut, mutta arvattavissa. Esim. [nib]ruki '[Nip]pur' [X] puuttuva merkki. [...] monta puuttuvaa merkkiä, esim. taulusta lohjenneen kulman takia. Esim. [...]-ni-ir '[...]-lleen ' /\ osittain vaurioitunut teksti (myös ns. puolihakasulkeita käytetään). <> translitteraatiossa lisätty kirjurin virheellisesti pois jättämä merkki(jono). «» kirjurin virheellisesti lisäämä merkki(jono).
[muokkaa] Lähteet
- Volk, Konrad: A Sumerian reader, Biblical Institute Press, 1999
- ETCSL, Electronic Text Corpus of Sumerian Literature: http://www-etcsl.orient.ox.ac.uk/
