Sauvakävely
Wikipedia
Sauvakävely on 1990-luvun lopussa muotiin tullut kuntoilumuoto.
Sauvakävelyn voidaan katsoa alkaneen jo muinion paimenten ja pyhiinvaeltajien käyttäessä sauvaa apunaan vaikeakulkuisessa maastossa. Hiihtäjät puolestaan ovat käyttäneet sauvoja jo kymmeniä vuosia kesäharjoittelun tehostamiseksi.
[muokkaa] Nykymuotoisen sauvakävely
Nykymuotoisen sauvakävelyn – ja samalla sauvakävelybuumin – voidaan sanoa alkaneen vuonna 1997. Toimittaja Antero Raevuori kirjoittaa Latu ja Polku -lehdessä (4/2001) seuraavaa (lupa lainauksen julkaisuun pyydetty kirjoittajalta ja Latu ja Polku -lehdeltä):
"Syksyllä 1996 syntyi Suomen Ladussa ajatus, että tehtäisiin Latu ja Polku -lehteen liite, jossa esiteltäisiin sekä sauvakävely että toinen uusi kuntolaji sauvajumppa. Niin myös tapahtui. Asiantuntijana toimi Suomen Ladun silloinen viestintäpäällikkö Sirpa Arvonen, joka on vuodesta 1999 alkaen ollut sauvakävelyn aktiivinen kehittäjä. Innostus kasvoikin voimakkaasti jo 1990-luvulla, mutta ongelmana olivat sauvat. Ne olivat suksisauvoja, jotka olivat liian pitkiä sauvakävelyyn.
Kun Suomen Ladun väki lähti tekemään esitteitä Suomen urheiluopistolle (Vierumäki) keväällä 1997, mukaan pyydettiin suksisauvojen suunnitteluun ja valmistukseen erikoistuneen Exel-yhtiön edustaja. Hän oli firman tuotepäällikkö Taisto Manninen. - Se oli ratkaiseva tapahtuma, kertoo Suomen Ladun toiminnanjohtaja Tuomo Jantunen.
Taisto Manninen lastasi autoonsa nipun käteen käyviä suksisauvoja ja ajeli Mäntyharjulta Vierumäelle. Opiskelijat kävelivät niiden kanssa, ottivat välillä loikka-askeleita ja kiihdyttivät tahtiaan. Koko homma näytti kuitenkin jollain tavalla hieman hassulta. - Kyllä tuon välineen pitäisi olla erilainen, Manninen muistaa pohtineensa, ja kun neuvoa pidettiin, kävi tuota pikaa selväksi, että sauvan pitäisi olla viitisentoista senttiä tavallista suksisauvaa lyhyempi. Ja kävelysauvan sompa oli mietittävä kokonaan uusiksi.
Manninen ajeli takaisin Mäntyharjulle, otti paperin ja piirteli, katsoi, kun muotista tuli ensimmäinen luonnoksen mukainen sompa. Se onnistui heti ja innosti jatkamaan. Kävelysauvan putkiaihio oli lähes samanlainen kuin suksisauvassa, mutta kädensijaa hihnaversioineen kehiteltiin edelleen. - Mietin että uskaltaako kotonakaan kertoa, mitä tässä suunnitellaan. Kun sauvoja kokeiltiin käytännössä, ihmiset katselivat vähän kauempaa ja pyörittivät päätään, sanoo Manninen.
Jo huhtikuussa 1997 käytössä oli toistakymmentä erilaista ja eripituista kävelysauvaa. Oikeaa mittaa haettiin pitkin kevättä ja kesää ja aina vain lyhyempiin päädyttiin, ennen kuin ihannepituus syksymmällä löytyi.
Viimeinen ongelma oli sauvan piikkiosa, joka kului käytössä nopeasti. Kaiken lisäksi se oli tylppä eikä kunnolla iskeytynyt alustaan kiinni. Ratkaisun toi kovametalli, joka kesti kulutusta myös teräväkärkisenä. Ja kun Taisto Manninen kehitteli sompaan vielä pikalukituksen, alkoi sauvojen myynti ja harrastajien määrä nousta kohisten.
Väline oli valmis, samoin tuote eli itse sauvakävely. Nyt oli kyse siitä, miten se saisi ilmaa siipiensä alle. Suomen Ladussa tiedettiin hyvin, että tiedottaminen ja julistaminen olivat avainasemassa.
Mutta kuinka kauan mahtaisikaan uuden opin levittäminen viedä aikaa?
Avuksi tuli tavallaan sattuma. Tunturiladun kerho Kavtsi täytti pyöreitä vuosia syksyllä 1997. Tuomo Jantunen saapui sen vuosijuhlaan Inkooseen mukanaan nippu tuliteriä kävelysauvoja. Hän kertoi uudesta kuntolajista ja ehdotti, että järjestettäisiin suurelle yleisölle sauvakävelytilaisuus Helsingin Paloheinässä. - Ilmoitimme tapahtumasta lehdissä, mutta kyllä se oli melkoinen yllätys, että paikalle tuli lähes sata ihmistä. Hyvä että riitti sauvoja lainattavaksi, toteaa Jantunen.
Rautaa taottiin kun se oli kuuma. Uusi tilaisuus järjestettiin heti seuraavana tiistaina. Innostuneiden määrä kasvoi koko ajan, sana levisi suusta suuhun. Pian sauvakäveltiin Paloheinässä jo kahtena iltana viikossa.
Lumipallo oli lähtenyt vyörymään ja sen pitivät yhä vinhemmassa vauhdissa radio, televisio ja lehdet, jotka innostuivat kertomaan uudesta kansanliikkeestä. Lokakuussa helsinkiläinen Lassin Retkiaitta otti jo myyntiin muutamia kymmeniä sauvapareja, jotka vietiin tuota pikaa käsistä. Exel joutui lisäämään sauvojen tuotantoa ja Paloheinän välinevuokraamo joutui välillä myymään ”ei oota” innokkaille kokeilijoille.
Suomen Latu takoi edelleen. Vuoden 1997 lopulla se järjesti ensimmäiset sauvakävelyohjaajien kurssit, ja kun Kunnossa Kaiken Ikää -projekti myönsi 50 000 markkaa ohjaajakursseja varten, niitä alettiin järjestää eri puolilla Suomea. - Kaikki kurssit täyttyivät. Vuoden 1998 loppuun mennessä oli koulutettu noin 2000 sauvakävelyohjaajaa. "Lähetyssaarnaajat" olivat valmiina, toteaa Tuomo Jantunen.
Sauvakävelyn terveydellinen merkitys tajuttiin nopeasti. Niinpä Kunnallislääkäriyhdistys myönsi Suomen Ladulle vuoden terveystekopalkintonsa jo keväällä 1998..."
(Sauvakävelyn historia, Antero Raevuori, Latu ja Polku 4/2001)
[muokkaa] Kävelysauvat ja tekniikka
Sauvakävelyssä käytetään lajia varten kehitettyjä sauvakävelysauvoja. Itselle sopivimmat kävelysauvat saadaan kertomalla oma pituus 0,68:lla. Sauvakävelyn etuna on sauvojen antama tuki kävelyyn. Lisäksi sauvat nostavat sykettä 10-15 lyöntiä minuutissa tavalliseen kävelyyn verrattaessa tehden näin kuntoilusta tehokkaampaa.
Suomen Ladun nettisivuilla kerrotaan seuraavaa: (lupa julkaisuun pyydetty)
Sauvakävelyssä ylävartalon tulisi nojata hieman eteenpäin ja näin selkälihasten aktivoituminen lisää selän lihastukea. Sauvat tehostavat ylävartalon ja rintakehän vastakiertoa rangan ympäri ja aktivoivat hartioiden ja lapaluiden liikettä. Sauvojen tasapainottavan vaikutuksen ansioista lonkan oikea asento ja lonkkanivelen ojentuminen kävelyn varvastyöntövaiheessa usein parantuu sekä lantionseudun käyttö tehostuu.
Sauvakävelyharjoitukset kannattaa aloittaa roikottamalla sauvoja rennosti alhaalla suorilla käsillä ja hakemalla kävelyrytmiä. Kun rytmi löytyy, askeleeseen yhdistetään vastakkaisen käden sauvatyöntö taakse. Sauvojen hihnoihin tukien sormet aukeavat kädensijoista ja ylävartalo kiertää käsiojennukseen mukaan. Sompaa ei heitetä missään vaiheessa eteen. Etummaisen käsivarren ollessa hieman koukussa ja somman vastakkaisen jalan kanssa suunnilleen samalla tasolla, osuu sauva maahan viistosti noin 40 asteen kulmassa.
Suomen Gallupin ja Suomen Ladun vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa oli sauvakävelijöitä 760 000.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Sauvakävely Suomen Kuntoliikuntaliitto ry
- Sauvakävely Suomen Latu
