Saiga-antilooppi
Wikipedia
| Saiga-antilooppi | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Saiga-antilooppi (Saiga tatarica) on noin 50-kiloinen ja noin 80 cm korkea antilooppi, joka elää Keski-Aasiassa. Antiloopin tunnistaa parhaiten erikoisen muotoisesta turvasta.
Saigat olivat vielä vähän aikaa sitten yleisiä, ja populaation kooksi arvioitiin Venäjällä ja Kazakstanissa yli 1,2 miljoonaa. Alle kymmenessä vuodessa (vuodesta 1993 vuoteen 2001) tästä määrästä on kadonnut 97,5% prosenttia, ja vain 30 000 saigaa on jäljellä. Näistäkin suurin osa on naaraita, eikä lajin toipumisesta ilman apua ole suuria toiveita. Biologien mukaan saiga-antilooppien häviäminen on äkillisin koskaan havaittu suuren nisäkkään sukupuutto.
Saigojen tuhoon osasyyllinen on WWF, joka yritti pelastaa sukupuuttoon kuolevat sarvikuonot. Sarvikuonojen sarvea käytetään Kiinassa lääkeaineiden valmistukseen, minkä vuoksi se on kysyttyä kauppatavaraa ja houkutteleva salametsästyksen kohde. WWF yritti ratkaista ongelman markkinoimalla kiinalaisille saiga-antiloopin sarvea sarvikuonon sarven sijaan. Temppu onnistui liiankin hyvin: saigoilla ei ole mahdollisuutta selviytyä kasvaneesta kysynnästä ja teollistuneesta metsästyksestä, jossa metsästäjät käyttävät moottoripyöriä ja tehokkaita aseita eläinten tappamiseen.
