Rikos
Wikipedia
Rikos on oikeustieteellisten määritelmien mukaan teko, josta on laissa säädetty rangaistus. Rikos määritellään yleensä tietyn tunnusmerkistön täyttäväksi, oikeudenvastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä. Tuomioistuimen pitää langettaa tällaisesta teosta rangaistus. Tietyillä perusteilla rangaistus voidaan jättää tuomitsematta, vaikka rikos luetaankin syytetyn syyksi. Rikos voi ilmetä sekä toimintana että laiminlyöntinä. Yleensä vain tahallinen mutta joskus myös tuottamuksellinen (huolimaton) teko on rangaistava.
Rangaistavaksi säädetty teko voi tosin jäädä rankaisematta tekijään liittyvistä syistä (syyntakeettomuus) ja eräissä muissa poikkeustapauksissa (esim. oikeuttamisperusteet hätävarjelu ja pakkotila).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Syyte, syyttämiskynnys ja rikoksen vanheneminen
Epäillystä rikoksesta voidaan nostaa syyte yleisessä tuomioistuimessa. Säännönmukaisesti syytteen ajaminen syytettyä vastaan kuuluu viralliselle syyttäjälle. Niitä rikosasioita, joissa virallisen syyttäjän on nostettava syyte omasta aloitteestaan sanotaan virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. Tällaisia ovat useimmat rikokset. Niitä tekoja, joista virallinen syyttäjä saa syyttää vain jos uhri sitä pyytää eli asianomistajan pyynnöstä, kutsutaan puolestaan asianomistajarikoksiksi. Asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi näpistys, lievä pahoinpitely, kunnianloukkaus ja vaikkapa tekijänoikeusrikkomus.
Jos syytettä ei ajeta määräajassa rikos vanhentuu tietyn ajan kuluttua. Epäiltyyn voidaan kohdistaa lain mukaisia pakkokeinoja kuten kiinniottoa, noutamista kuulusteluun, pidätystä ja vangitsemista.
Mikäli tutkittavana olevasta rikoksesta on laissa säädetty vähintään 6 kuukauden vankeusrangaistus (eli lähes kaikissa rikoksissa, kaikkien lievimpiä, sakkorangaistuksella sovitettavia, lukuun ottamatta) saa poliisi suorittaa lisäksi henkilöön käyvän tarkastuksen ja kotietsinnän.
[muokkaa] Rikosasian selvittelyn eteneminen
- Rikoksen uhri tai joku muu henkilö tekee rikosilmoituksen poliisille tai eräissä tapauksissa rikos tulee ilmi muulla tavalla.
- Poliisi ryhtyy tutkimaan rikosta, eli esitutkinta käynnistyy kun on syytä epäillä rikosta. Tähän kuuluu mm. todistusaineiston kerääminen, mahdolliset kotietsinnät ja asianosaisten (rikoksesta epäillyt, todistajat) kuulustelu.
- Asia siirtyy poliisilta syyttäjälle. Syyte nostetaan jos sen tueksi on todennäköiset syyt. Syyttäjä nostaa syyteen toimittamalla haastehakemuksen käräjäoikeuteen tai päättää, ettei syytettä nosteta. Jos syyttäjä ei nosta syytettä tai poliisi jo ennen asian syyteharkintaan lähettämistä tekee omaan toimivaltaansa kuuluvan ratkaisun jättää asian tutkimatta mm. sillä perusteella, että rikoksen tunnusmerkistö ei täyty, voi asianosainen viedä sen itse joko rikos- tai riita-asiana itse käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Tutkinnanjohtajana oleva päällystöön kuuluva poliisimies voi myös esittää syyttäjälle esitutkinnan rajoittamista.
- Tuomioistuin käsittelee rikoksen oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetyn lain mukaisesti. Pääkäsittelyn jälkeen tuomioistuin antaa asiasta tuomion.
- Syyttäjä, rikoksen uhri eli asianomistaja taikka syytetty voivat valittaa tuomiosta, jos he eivät ole siihen tyytyväisiä.
- Jos tuomiosta valitetaan, käsittely jatkuu ylemmässä tuomioistuimessa eli hovioikeudessa. Tuomioistuin päättää valitusten hyväksymisestä.
Syksyllä 2006 tuli voimaan säännökset kirjallisesta rikosprosessista käräjäoikeudessa. Tässä menettelyssä pääkäsittelyä ei järjestetä, koska syytetty on luopunut oikeudestaan asian suulliseen käsittelyyn.
[muokkaa] Rangaistukset
Rangaistusmuotoina ovat ankaruuden mukaan rikesakko, päiväsakko, nuorisorangaistus, ehdollinen vankeus ja ehdoton vankeus. Virkarikoksista voidaan tuomita myös viraltapano ja varoitus. Sotilasrikoksista on omia rangaistuksia. Rikesakkoa käytetään lähinnä lievissä liikennerikkomuksissa. Ehdoton vanhkeusrangaistus kahdeksaan kuukauteen asti voidaan tuomita yhdyskuntapalveluna. Ehdollisen vankeusrangaistuksen lisäksi voidaan tuomita oheissakko. Kun tekoja on monta, lasketaan rangaistus useimmiten ottaen pohjaksi ankarin rangaistus ja lisäämällä päälle kolmasosa seuraavista rangaistuksista. Alle 18-vuotiaiden rangaistukset ovat täysi-ikäisiä alempia. Samoin alennetut rangaistukset ovat henkilöille, joilla on alentunut syyntakeisuus.
Rangaistuksen ankaruus riippuu siitä, miten paheksuttavaksi lainsäätäjä on sen katsonut. Perinteisesti omaisuuteen kohdistuvia rikoksia ei ole katsottu yhtä paheksuttaviksi kuin ihmisiin kohdistuvia rikoksia.
[muokkaa] Keskimääräisiä rangaistuksia
- Murha – elinkautinen vankeus (käytännössä enintään 15 vuotta)
- Tappo – 8–10 vuotta
- Tavallinen pahoinpitely – 34 päiväsakkoa
- Ryöstö – 6–10 kk
- Veropetos – 53 päiväsakkoa, 6–10 kk ehdollista vankeutta
- Rattijuopumus – 41 päiväsakkoa
[muokkaa] Rikoksen vanhentuminen
Sakkorangaistuksissa vanhentumisaika on kaksi vuotta. Kun maksimirangaistus on vuosi, pitää rikos jättää tuomitsematta, jos syytettä ei ole nostettu kahden vuoden kuluessa tekopäivästä. Jos maksimirangaistus on tätä enemmän, vanhentumisaika on kaksi kertaa rikoksesta määrättävä maksimirangaistus.
Rikosoikeudellista vanhentumista on kahta päälajia: syyteoikeuden vanhentuminen ja rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuden vanhentuminen.
Yleisen syyteoikeuden vanhentumisen vaikutus on se, että ellei syytettä ole nostettu määräajassa rikoksen tekemisestä, rangaistusta ei saa tuomita. Vanhenemisen vaikutus katsotaan aineellisoikeudelliseksi, se poistaa teon rangaistavuuden. Vanhenemisajan pituus on yleensä porrastettu rikoksesta määrätyn enimmäisrangaistuksen mukaan. Jos rikoksesta voi seurata elinkautisrangaistus, se ei vanhene. Myöskään rikokset ihmisyyttä tai rauhaa vastaan eivät vanhene riippumatta siitä, mikä on ankarin mahdollinen niistä seuraava rangaistus.
Edellä mainitulla kovimmalla rangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka tapaukseen sovellettavassa rangaistussäännöksessä on asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa tehdystä rikoksesta säädetty enimmäisrangaistukseksi.
| Kovin mahdollinen rangaistus | Vanhentumisaika |
|---|---|
| sakkoa tai enintään vuosi | 2 vuotta |
| yli 1 vuosi ja enintään 2 vuotta | 5 vuotta |
| yli 2 vuotta ja enintään 8 vuotta | 10 vuotta |
| yli 8 vuotta | 20 vuotta |
| elinkautinen vapausrangaistus | ei koskaan |
Asianomistajarikosten erityinen yhden vuoden vanhentumisaika poistui laista 1. tammikuuta 2006.
Virkarikokset vanhentuvat muiden rikosten tapaan, kuitenkin siten, että niiden lyhyin vanhentumisaika on viisi vuotta.
Rikoksista, joista määrätään suurempi rangaistus kuin sakko, jää merkintä rikosrekisteriin rajatuksi ajaksi.
Suomessa rikokset määritellään pääosin rikoslaissa. Muissa laeissa on säännöksiä, joiden perusteella voidaan tuomita sakkorangaistuksia. Ylintä tuomiovaltaa rikosasioissa käyttää Korkein oikeus.
