Puhelinvaihde
Wikipedia
Puhelinvaihde on laite, jonka avulla muodostetaan kytkentöjä puhelinlinjojen välille. Kytkentää soittajan (tilaajan) ja vastaanottajan välillä kutsutaan piiriksi, ja puhelinverkkoa piirikytkentäiseksi. Puhelun ajaksi muodostuva kytkentä muodostaa kiinteän reitin, joka ei muutu puhelun aikana ja jota ei voida käyttää muihin puheluihin. Puhelun päätyttyä yhteys purkautuu, ja reitin osat vapautuvat käytettäväksi toiselle puhelulle.
Käytännössä nykyaikainen puhelinverkko ei ole enää täysin piirikytkentäinen, vaan runkoverkossa hyödynnetään lähiverkoista ja Internetistä tuttua pakettivälitteistä verkkoa. Myöskin nykyaikaiset matkapuhelinverkot mahdollistavat pakettikytkentäisen liikenteen. Pakettivälitteisessä verkossa tilaajan ja vastaanottajan välille ei muodostu piiriä, vaan paketit voivat kulkea montaa eri reittiä. Samalla reitillä voi myös kulkea samaan aikaan usean eri yhteyden paketteja.
[muokkaa] Puhelinvaihteiden tekniikka
Ensimmäiset puhelinvaihteet olivat käsivälitteisiä, ja operaattori muodosti yhteyden kytkemällä liittimellä varustetun johdon keskuksen taulussa olevaan pistokkeeseen. Operaattoria kutsuttiin Suomessa muun muassa nimellä ”sentraalisantra”.
Vuonna 1891 Almon Strowger patentoi mekaanisen kytkimen, josta alkoi puhelinvaihteiden automatisointi. Tunnetuimmassa kytkinmallissa oli pyörivä varsi, joka liikkui kymmenen askelta. Kun puhelimella soitettiin, jokainen valintalevyltä tuleva pulssi liikutti vartta yhden askeleen. Joissakin vaihteissa käytettiin myös suoraviivaisesti liikkuvia valitsimia. DTMF-äänivalinta ja digitalisoituminen on hiljalleen syrjäyttämässä mekaaniset puhelinvaihteet.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Paul Timmins' database of North American Exchange and Operator information
- Clive Feather's guide to the BT network
- Telephone Exchange Name Project
- Roger W. Haworth's guide to London (UK) Director Exchange Names
- National Park Service's page about the first telephone exchange
