Pitäjä
Wikipedia
Pitäjä eli pitäjäs on Suomessa jo pakanuuden aikana käytetty sana, jota on käytetty erilaisten hallinnollisten ja kirkollisten paikallisyhteisöiden nimenä 1800-luvulle asti.
Pitäjä on alkuaan länsisuomalainen sana, jolla on alun perin tarkoitettu esikristillisen ajan paikallisyhteisöjä. Pitäjät muodostuivat luultavasti kestitys- ja uhripitojen pitämistä varten (josta nimi), mutta kehittyivät myöhemmin itsehallinnollisiksi yhteisöiksi joiden puitteissa hallinnoitiin ja jaettiin oikeutta.
Kristinuskon päästyä voitolle maassa alettiin pitäjiksi nimittää sekä kirkollisia seurakuntia, että valtionhallinnollisia alueyksiköitä. Kirkkopitäjät muodostettiin tavallisesti esikristillisten muinaispitäjien pohjalle. 1600-luvulta lähtien kirkkopitäjissä alkoi kehittyä seurakunnallinen itsehallinto, jonka päättävä elin oli pitäjänkokous.
Hallinto- eli nimismiespitäjät olivat valtionhallinnollisia alueita, jotka syntyivät 1200 - 1300 -luvuilla ja erosivat alueiltaan tuntuvasti kirkkopitäjistä. Hallintopitäjät olivat veronkantoalueita, jonka vuoksi niistä käytetään myös nimitystä maakirjapitäjä. Hallintopitäjä oli myös oikeudenkäyttöalue, siten että yksi tai useampi pitäjä muodosti käräjäkunnan, jonka korkein oikeusviranomainen oli nimismies.
Kirkkopitäjät lakkautettiin vuoden 1865 kunnallisasetuksessa. Uusiksi maallisiksi paikallishallintoalueiksi perustettiin kunnat, jotka vastasivat käytännössä alueiltaan vanhoja kirkkopitäjiä, ja pitäjänkokoukset korvattiin kunnanvaltuustoilla. Hallintopitäjä-nimitys poistui käytöstä 1870-luvulla. Tämän jälkeen pitäjä-nimitys ei ole ollut virallisessa käytössä maassamme. Puhekielessä sitä kuitenkin edelleen käytetään (maalais)kunnan synonyyminä.
Emäpitäjä on käsite, jota käytetään puhuttaessa pitäjästä jonka alueelle jokin kaupunki on perustettu. Esimerkiksi Haminan kaupunki on kasvanut Vehkalahden pitäjän alueelle, joten Vehkalahti on Haminan emäpitäjä.
