Personaaliunioni
Wikipedia
Personaaliunioni on kahden tai useamman erillisen alueen poliittinen yhteenliittymä. Alueita pidetään toisistaan irrallisina, mutta niillä on yhteinen valtionpäämies. Termiä ei tule sotkea liittovaltioon, joka yleensä käsitetään yhtenä valtiokokonaisuutena.
Personaaliunioni voi syntyä useista eri syistä. Usein ne ovat syntyneet perimysjärjestyksen ulottuessa toiseen valtioon tai sukujen yhdistyessä. Liittymä voi kuitenkin syntyä myös keskenäisestä sopimuksesta, olosuhteiden pakottamana tai lähes voimakeinoin. Nykyisin personaaliunionit ovat harvinaistumassa oleva lähes ainoastaan monarkioiden ilmiö.
Alla on listattu joitakin esimerkkejä:
[muokkaa] Ruotsi
- Personaaliunioni Norjan kanssa vuosina 1319–1343.
- Kalmarin unioni Tanskan ja Norjan kanssa 1389–1521.
- Personaaliunioni Puola-Liettuan kanssa 1592–1599.
- Personaaliunioni jälleen Norjan kanssa vuosina 1814–1905.
[muokkaa] Skotlanti
- Kun Skotlannin kuningas Jaakko VI peri valtaistuimen myös Englannissa vuonna 1603, muodostettiin Skotlannin, Englannin ja Irlannin välinen personaaliunioni, joka kesti aina vuoteen 1707 saakka. Tuolloin Skotlannin parlamentti hyväksyi unionisopimuksen, jolla vahvistettiin Ison-Britannian kuningaskuntaan muodostettavaksi yksi yhteinen parlamentti.
[muokkaa] Suomi
- Suomen aika Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaskuntana vuosina 1809–1917.
