Persialainen
Wikipedia
Persialainen on kissarotu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Pitkäkarvaisen persialaiskissarodun alkuperä on epäselvä, mutta nimensä mukaisesti se on ilmeisesti kotoisin Persiasta eli Iranista. On myös mahdollista, että se periytyy Turkin angorakissoista. Persialaiskissat näytetään tunnetun jo 1500-luvulla, ja Eurooppaan niitä on tuotu 1600-luvulla. Erityisen suosittu rodusta tuli Englannissa kuningatar Viktorian aikaan.
[muokkaa] Maailman suosituin kissarotu
Persialainen on luonteeltaan ystävällinen ja rauhallinen. Se on leikkisä kissa, joka sopii erinomaisen hyvin sisäkissaksi. Sopuisana se tulee toimeen myös muiden rotujen kanssa. Persialainen sopii monenlaisille ihmisille ja erilaisiin perheisiin, mutta se ei sovellu ulkokissaksi pitkän turkkinsa takia.
Rakenteeltaan persialainen on lyhyentanakka, keskisuuri tai suuri kooltaan ja vahvarakenteinen kissa. Pää on pyöreä, silmät suuret ja avoimet. Nenä on lyhyt ja leveä, korvat pienet ja pyöreäkärkiset. Jalat ovat matalat ja paksut, tassut vankat. Häntä on lyhyt ja tuuhea.
Hyvin hoidettuna persialainen on upea ilmestys ja sen omistajasta riippuukin, kuinka kaunis turkki on parhaimmillaan - pitkä, tiheä ja silkkimäinen. Persialaisen turkkia kammataan, harjataan ja se pestään säännöllisesti. Joka päivä turkkia ei kuitenkaan tarvitse kammata tai hoitaa, ja kyse on enemmänkin kissan kanssa seurustelusta, josta nauttivat sekä omistaja että kissa. Turkin hoidon salaisuus on se, että mitä useammin turkkia pestään, sitä harvemmin sitä tarvitsee kammata, sillä puhdas turkki pysyy takuttomana. Tärkeää persialaisen pesemisessä on se, että turkki kastellaan kauttaaltaan läpimäräksi, käytetään kunnollisia shampoita ja hoitoaineita rasvan irrottamiseksi turkista, huuhdellaan turkki kunnolla runsaalla vedellä sekä lopuksi kuivataan turkki täysin kuivaksi kuivainta käyttäen. Turkki ei saa jäädä kuivauksen jälkeen kiharalle tai kosteaksi, koska silloin turkki takkuuntuu helpommin.
Persialaisia on hyväksytty yli 300 eri väriä. Väriryhmiä ovat muun muassa yksiväriset, valkolaikut, tabbyt, hopeat, savut ja naamiovärit. Hyväksyttyjä silmän värejä ovat oranssit, siniset ja vihreät. Lisäksi valkoisille persialaisille hyväksytään eriväriset silmät, jolloin toinen silmistä on sininen ja toinen oranssi. Silmän väritys on riippuvainen kissan turkin värityksestä, joten tietyn värisillä kissoilla voi olla vain tietyn väriset silmät.
[muokkaa] Mistä tunnistaa persialaisen?
Persialainen on yksi maailman vanhimmista kissaroduista, ja se on myös kautta maailman tunnetuin. Se eroaa ulkonäöllisesti pitkän turkkinsa ja kasvojensa muodon takia niin paljon muista roduista, että se on helposti tunnistettavissa.
Aidolla persialaisella, kuten kaikilla rotukissoilla, on myös aina rekisterikirja - rekisterikirja on siis tae siitä, että kissa on virallisesti persialainen. Rekisterikirja annetaan vain sellaisille kissoille, jotka ovat syntyneet rekisteröidyistä persialaisista ja ne on kasvatettu tiettyjen yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti. Rekisterikirja pitää olla kissalla jo siinä vaiheessa, kun kissa muuttaa kasvattajalta uudelle omistajalle. Suomen Kissaliiton sääntöjen mukaan kissanpentu pitää olla rekisteröity kolmen kuukauden ikään mennessä, sen jälkeen pentua ei voi enää rekisteröidä.
Mikäli kissalla ei ole rekisterikirjaa, ei se ole "oikea" persialainen. Se voi olla esimerkiksi kahden rodun risteymästä syntynyt jälkeläinen, joka muistuttaa persialaista, mutta sitä ei voi ikinä rekisteröidä persialaiseksi. Ainoastaan persialaisen sisarrotua, exotic, voi käyttää persialaisen kasvatuksessa.
