Pawneet
Wikipedia
Pawnee-intiaanit olivat ensimmäisiä tasankointiaaneja. He asuivat maamajoissa ja olivat muuttaneet nykyisten Kansasin ja Nebraskan alueelle joskus 1300-luvulla. He kuuluivat caddoan kieliryhmään ja alun perin he olivat asustelleet muiden caddoankielisten heimojen tavoin itä-teksasissa. Enimmillään pawneita lienee ollut noin 10.000 henkeä. He jakaantuivat neljään itsenäiseen heimoon,jotka olivat chaui ,kitikahti, petahauirita ja skidi.. Hevosten tulo mantereelle espanjalaisten mukana teki heistä osittain ratsastajakansaa,mutta koskaan he eivät olleet täysin riippuvaisia biisonilaumojen likkumisesta,vaan jatkoivat edelleenkin myös maanviljelystä. He asuivat preerian rajalla,missä kasvoi pitkää ruohoa ja mistä työntyi esiin metsäsaarekkeita. Espanjalaisista pawneet eivät pitäneet koskaan, vaan laskivat nämä vihollisiksi. Sen sijaan ranskalaiset olivat ystäviä. Myöhempinä aikoina myös jenkit tulivat erinomaisesti toimeen pawneiden kanssa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kulttuuri
Pawneita on pidetty alueen kehittyneimpänä heimona. Heillä oli vallalla perinnöllinen päällikkyys. Lääkintätaito puhumattakaan käsitöistä tai musiikista oli heillä korkealla tasolla. Heidän rytmikkäitä tanssejaan ihailtiin yleisesti. Heimoelämää pidettiin koossa yhteisillä neuvotteluilla ja monimuotoisilla rituaaleilla. Heidän uskontonsa oli rikasta. siihen kuului oleellisena osana auringon,kuun ja tähtien palvontaa. kaikkivaltias Tirawa oli Ylijumala. Yleisesti uskonto merkitsi heidän organisaatioissaan ja toimissaan hyvin tärkeää osaa,mutta siihen liittyi myös dramatiikkaa. He ryöstivät silloin tällöin nuoria kauniita naisia naapuriheimoista, jotka uhrattiin juhlallisen seremonian jälkeen taivaalla tuikkivalle aamutähdelle (meidän iltatähtemme.) Tähtien asema taivaalla osoitti uhripäivän, joka yleensä oli ensimmäisen kevätmyrskyn jälkeen. Ennen uhritoimitusta tyttöä saatettiin pitää vankina kuukausia. Häntä kohdeltiin hyvin kunnioittavasti kunnes tuli aika luovuttaa uhrilahja. Uhratun tytön veri pirskoteltiin maissintaimien päälle,jotka näin saivat juoda aamutähden elinvoimaa. Riitin tarkoituksena oli taata hedelmällinen ja yltäkylläinen sato.
Skidi-pawneiden nuori päällikkö Petalesharo sai tarpeekseen uhrimenoista vuonna 1817 ja vapautti uhrattavaksi aiotun comanche-tytön. Petalesharo tarjoutui itse uhrattavaksi. Tieto hänen uroteostaan levisi myös valkoisten korviin ja silloinen Amerikan presidentti kutsui nuoren intiaanipäällikön Washingtoniin. Täällä Petalesharo sai hopeamedaljongin, jossa oli teksti "Urheista Urhein". Hän oli mitalin saadessaan vain hieman yli 20-vuotias.
Metsästäjinä pawneet olivat erinomaisia. Eritoten jousen ja nuolen käyttö oli erityisen taitavaa. biisoneitten lisäksi he metsästivät pesukarhuja.piikkisikoja,haisunäätiä ja preeriakanoja. Saaliiksi joutuneista eläimistä ei mitään osa heitetty menemään. Jopa piikkisikojen piikit käytettiin. Niistä sai vaatteisiin näyttäviä koristeita. Nimensä pawneet saivat otsatupsustaan,joka oli rasvan avulla jäykistettu ja muistutti sarvea, jota nimi tarkoitti. Muu osa päästä oli ajeltu paljaaksi.
[muokkaa] Alkuperä
Alun perin pawneet olivat kotoisin niinkin etelästä kuin itä-Teksasista. 1200-luvun loppupuolella kuiva kausi vyöryi Teksasiin. Tätä ennen oli kylien väkiluku jo ehtinyt paisua niin suureksi, että taistelu elintilasta alkoi olla väistämätöntä. Maissipellot olivat kuivuneet ja nälkä alkoi ajaa alueen heimoja kohti pohjoista. Ensimmäisinä lähtivät pawneet. Liikakansoitetut kylät ja hedelmättömiksi muuttuneet pellot jätettiin taa. Kahtena suurena joukkona he vaelsivat kuukausien ajan kohti pohjoisia seutuja. 1400-luvulla Kanadan metsistä kohti etelää lähteneet intiaanit kohtasivat pawneet jossain Platte-joen seutuvilla. Vieraat olivat apasseja, jotka niin ikään halusivat uutta elintilaa. He miehittivät joitakin pawnee-kyliä joen varrella. Joitakin vuosia myöhemmin apassit jatkoivat matkaansa etelän suuntaan. 1500-luvulla ilmestyi uusia tulijoita pawnee-maille. Nämä vieraat intiaanit olivat navajoja. Edellisten vierailijoitten jäljiltä yhä ärtyneet pawneet eivät suvainneet enää uusia vieraita, vaan ajoivat navajot pois. Nämä seurasivat kielisukulaisiaan apasseja suunnaten kulkunsa ensin etelään ja sitten länteen.
[muokkaa] Preerioitten taistelijat
Pawneiden asutus levisi Nebraskaan ja Pohjois-Kansasiin, pitkin Platte-joen eteläisen haaran rantoja aina nykyiseen Denveriin asti. Näillä laajoilla alueilla he elivät suhteellisen rauhallista elämää aina eurooppalaisten tulooa asti, jolloin kaikki alkoi muuttua. Suurin muutos olivat hevoset, joita pawneet saivat vuonna 1690. Heistä tuli nopeasti sotaisia, laajalti pelättyjä ja vihattuja rosvoja. He tekivät ryöstöretkiä uuteen Meksikoon asti. Ympärillä olevien heimojen kanssa heillä oli jatkuva sotatila. Tosiasia kuitenkin oli, että pawneet puolustivat reviiriään, koska muut alueen kansat olivat muuttaneet seuduille vasta heidän jälkeensä. Selvästi heikommat omahat, otot ja poncat he ottivat suojelukseensa, koska näistä ei olisi ollut vastusta siouxeille, jotka hallitsivat ympäristössä laajoilla alueilla ja olivat pawneitakin aggressiivisimpia. Myös monet muut tasankoja pienissä ryhmissä vaeltavat heimot joutuivat lähikontakteihin pawneiden kanssa. Cheyennet,arapahot ja kiowat kuuluivat vihollisiin,eivätkä osaget ja comanchitkaan lukeutuneet heidän vähäiseen ystäväpiiriinsä. Jopa niinkin kaukainen kansa kuin illinoisit soti pawneiden kanssa.
Moniin sotiin ja hyökkäyksiin olivat hevoset yksi suurimmista syistä. Niillä pääsi joutuin paikasta toiseen ja kaikki halusivat ratsuja lisää. Niinpä hevosvarkaudet olivat kovassa huudossa eri heimojen keskuudessa. Yksinomaan pawneilla oli 1800-luvun alussa kylää kohti tuhansia hevosia ja heidän kyliään oli Platte-joen varrella useita. Tieto hevosista levisi yhä uusille heimoille ja heitä virtasi preerioille joka suunnasta. Monet täysin erilaisen kulttuurin omaavat heimot kohtasivat toisensa ymmärtämättä sanaakaan toistensa puheista. Tehdäkseen tilanteesta helpomman kehittivät intiaanit merkkikielen,joka helpotti heidän keskinäisiä suhteitaan.
[muokkaa] Pawnee-kansa hajaantuu
Jo 1700-luvun lopulla erkani pawneista joukko,joka suunnisti etelään ja asettui asumaan vanhojen Texasin aikaisten sukulaistensa wichitojen maille. Kokonaan toiseen suuntaan erkani ryhmä skidi-pawneita,joista taas erottui omaksi joukokseen arikarat,jotka seurasivat Missouri-jokea ylös pohjoisiin asettuen nykyisen pohjois-Dakotan alueille hidatsojen ja mandanien naapureiksi.
Ranskalaiset olivat jo 1700-luvun alussa vierailleet pawneiden luona. Itärannikolla oli turkiskanta päässyt ehtymään ja siksi eurooppalaisten oli etsittävä uusia kauppasuhteita mantereen keskiosista. Näin ranskalaiset eksyivät pawneiden maille. Espanjalaiset olivat kauhuissaan kun kuulivat ranskalaisten turkismetsästäjien ja kauppiaiden asettuneen peräti asumaan pawneekylien liepeille. Oli päivänselvää,että espanjalaiset odottivat verilöylyä. He saivat odottaa sitä turhaan,sillä pawneet eivät nousseet koskaan sotaan Ranskaa vastaan. Yhdysvaltalaisten kanssa pawneiden välit olivat pääasiassa hyvät. Amerikan ratsuväki käytti sotaretkillään paljon juuri pawneiden apua,koska nämä olivat sotajalalla kaikkia vähänkin merkittävämpiä heimoja vastaan. 1800-luvulla pawneita olikin paljon armeijan leivissä,sillä he olivat yllättävän kuuliaisia ja tottuivat sotilaskuriin nopeasti. Heistä tuli nopeasti lähes korvaamattomia tiedustelijoita,oppaita ja sotilaita. He olivat urhoollisia tiukoissa paikoissa ja täysin säälimättömiä vihollisilleen.
Maansa pawneet luovuttivat asteittain Yhdysvaltojen hallitukselle. Ensimmäinen maa-alue luovutettiin vuonna 1833. Kansasiin he siirtyivät reservaattiin vuonna 1857,mutta siellä huono onni alkoi vainota heitä usealta eri suunnalta.Heitä kuoli koleraan ja isorokkoon. Suuret heinäsirkkaparvet tuhosivat heidän satonsa ja lisää ongelmia aiheuttivat siouxit, jotka purkivat vimmaansa hyökkäilemällä pawneiden territorioon. 1870-luvulle mentäessä oli pawneiden lukumäärä pudonnut 2500 noin 1500 henkeen. Vuonna 1876 he siirtyivät uuteen asuinpaikkaan Indianassa. Osa siirtyi Oklahomaan. Indianan maat myytiin valkoisille jo 1800-luvun loppuun mennessä.
[muokkaa] Nykyaika
Vuonna 2005 pawneita arvoitiin olevan noin 2500 henkeä. Heidän määränsä on kasvussa ja erityisen ilahduttavaa on se,että he ovat onnistuneet säilyttämään oman kielensä. Heidän kulttuurinsa oli eräs tasankojen rikkaimmista.
