Nikoloz Tškheidze
Wikipedia
Nik'oloz Tškheidze (georg. ნიკოლოზ ჩხეიძე, ven. Николай Семёнович Чхеидзе, Nikolai Semjonovitš Tšheidze, s. 1864, Puti, Kutaisi, Georgia – k. 13. kesäkuuta 1926, Leuville-sur-Orge, Ranska) oli georgialainen menševiikki poliitikko joka toi marxismiin Georgiaan 1890-luvulla. Tškheidzellä oli suuri rooli vuosina 1917-1918 Georgian ja Venäjän vallankumoukseissa.
Tškheidze syntyi aristokraattisen perheeseen Putissa, Imeretin provinssissa silloisessa Venäjän keisarikunnassa. Yhdessä veljensä Kalenike Tškheidzen kanssa Nikolos oli perustamssa Georgian sosialistista-demokraattista liittoa.
Vuosina 1907-1916, Nikolos oli Georgian edustajana duumassa, Nikolos oli menševiikkien suosima henkilö ja Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen jäsen.
Vuoden 1917 vallankumouksen aikana Tškheidze oli Petrogradin neuvoston puheenjohtaja mutta epäonistui tässä tehtävässä kun ei pystynyt estämään viellä radikaalisempaa bolševismia.
Lokakuussa 1917 kun bolševikit ottivat vallan Venäjällä Tškheidze oli lomalla Georgiassa. Tškheidze jäi Georgiaan ja hänestä tuli Transkaukausian demokraattisen federatiivisen tasavallan johtaja vuonna 1918.
Toukokuussa Tškheidze itsenäisen Goergian demokraattisen tasavallan puhemies. Versailles'n rauhan konferensissa vuonna 1919 Tškheidzen yritti saada länsivaltojen vapaaehtoista Triple Ententen armeijaa tukemaan itsenäistä Georgian tasavaltaa.
Tškheidzen oli mukana laatimassa uuden tasavallan ensimmäistä perustuslakia vuonna 1921 mutta kuten muut kollegansa Tškheidze pakotettiin maanpakoon kun bolševiikit ottivat vallan maaliskuussa. Tškheidze asui maanpassa Ranskassa kunnes teki itsemurhan 13. kesäkuuta, 1926.
