Nikolai Ježov
Wikipedia
Nikolai Ivanovitš Ježov (1. toukokuuta 1895, mahdollisesti teloitettu 4. helmikuuta 1940) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin, NKVD:n johtaja suuren puhdistuksen aikana 1936–1938 (josta käytetään myös nimeä Ježovštšina).
Ježov oli kotoisin Pietarista. Hän ei käynyt kouluja, vaan toimi tehdastyöläisenä ennen joutumistaan keisarilliseen armeijaan 1915–1917. Hän liittyi bolševikkeihin Vitebskissa 5. toukokuuta 1917, vain muutaman kuukauden ennen lokakuun vallankumousta. Sisällissodan aikana hän oli Puna-armeijassa poliittisena komissaarina.
Helmikuusta 1922 hän toimi puolueen tehtävissä erilaisissa komiteoissa. Marraskuussa hänet nimitettiin puolueen erikoisasioiden, henkilöstön ja teollisuuden päälliköksi. Vuodet 1929–1930 hän vastasi maataloudesta ja marraskuusta 1930 teollisuudesta. Vuonna 1934 hänet nimitettiin keskuskomiteaan, ja seuraavana vuonna sen sihteeriksi. Hän oli syyskuusta 1936 myös presidiumin jäsen.
Ježov oli lojaali Josif Stalinin seuraaja. Vuonna 1935 hän esitti idean, että poliittinen oppositio johtaa väistämättä väkivaltaan ja terrorismiin. Tästä tuli Stalinin puhdistusten ideologinen perusta. Ježov nimitettiin sisäasiain kansankomissaariksi NKVD:n johtoon 1936. Tässä ominaisuudessa hän johti terrorikampanjaa. Ježovin aikana noin puolet Neuvostoliiton poliittisista ja sotilasjohtajista vangittiin tai teloitettiin, lisäksi sadat tuhannet muut, joita epäiltiin epälojaaliudesta tai taloudellisesta sabotaasista. Ježov oli tähän aikaan jo huumeriippuvainen ja hänestä tuli toiseksi pelätyin henkilö Stalinin jälkeen.
Ježov nimitettiin vielä vesikuljetusten kansankomissaariksi huhtikuussa 1938, mutta 22. elokuuta Lavrenti Berija nimitettiin hänen varamiehenään NKVD:n johtoon. Stalin ja Molotov arvostelivat NKVD:n toimintaa ja metodeja marraskuussa 1938 ja Ježov erosi omasta pyynnöstään 25. marraskuuta 1938.
3. maaliskuuta 1939 Ježov erotettiin viroistaan keskuskomiteassa. 10. huhtikuuta hänet pidätettiin syytettynä vakoilusta ja salaliitosta murhata Stalin. Häntä syytettiin myös homoseksuaalisuudesta. Ježov tuomittiin ja luultavasti teloitettiin 4. helmikuuta 1940.
