Nebbiolo
Wikipedia
Nebbiolo on viinin valmistukseen käytettävä rypälelajike.
Italian Lombardiassa ja Piemonten alueella on Nebbiolo-rypälettä viljelty 1300-luvulta lähtien, vaikka ensimmäiset kirjalliset tiedot ovatkin vasta seuraavalta vuosisadalta.
Nebbiolo tunnetaan myös paikallisilla Nebieul-, Spanna-, Picutener- ja Chiavennasca – nimillä. Nimen arvellaan periytyvän italian sumua tarkoittavasta nebbia-sanasta, koska kypsyessään rypäleen kuori saa ohuen sumumaisen kalvon pintaansa.
Nebbiolo käytetään etenkin maineikkaitten Piemonten alueen Barolo- ja Barbaresco- viinien tekoon. Syvänpunaisissa viineissä on paljon väriaineita, tanniineja ja happoja, jotka vaativat yleensä vähintään 5-8 vuoden kypsytyksen saavuttaakseen parhaat ominaisuudet. Laadukkaat Barolot ovat juomakelpoisia vasta yli 10 vuoden ikäisinä ja säilyvät erinomaisina toisetkin kymmenen vuotta.
Nuorissa tanniinisissa viineissä voi aistia kukkien, etenkin ruusun tuoksua sekä tervamaisia aromeja. Ikääntymisen myötä tuoksu ja maku monipuolistuvat mausteisilla, yrttisillä, hillomaisilla sekä maanläheisillä vivahteilla.
Rypäle on eräs hankalimmista viljeltävistä lajikkeista. Se viihtyy valoisissa, mutta viileissä ympäristöissä, joissa kuitenkin on riittävän korkeat päivälämpötilat. Se on erittäin altis maaperän ja paikallisen ilmaston vaikutuksille. Yleensä myöhään, vasta lokakuun lopulla, korjattavana rypäleenä se altistuu kosteuden tuomille sairauksille. Myös viinin käymisprosessi on haastava ja oikullinen, ja lopputulokseltaan epävarma.
Piemonten alueen viinitilat ovat yleensä pieniä, yksityisen omistamia tiloja, joilla viljely- ja korjuumenetelmien automatisointi ei kannata, vaan työ tehdään perinteisin työvoimavaltaisin menetelmien. Kalliiden kasvatusmenetelmien, satojen epävarmuuden ja pitkän kypsytysajan vuoksi Barolo- ja Barbaresco-viinit ovat suhteellisen kalliita – iäkkäät ja laadukkaat Barolot hyvinkin arvokkaita.
