Myrkkytarhakäärmeet
Wikipedia
| Myrkkytarhakäärmeet | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Egyptiläinen kobra |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Myrkkytarhakäärmeet (Elapidae) on yksi tarha- ja kyykäärmeiden alalahkon (Caenopihidia) viidestä heimosta. Useat tunnetuimmista ja vaarallisimmista käärmeistä kuuluvat myrkkytarhakäärmeisiin. Näitä ovat kobrat, mambat, korallikäärmeet ja kraitit. Merikäärmeet lueteltiin ennen myrkkytarhakäärmeisiin, mutta nykyisin niitä pidetään omana heimonaan. Myrkkytarhakäärmeitä on kaikkiaan vajaat 200 lajia, jotka kuuluvat noin 40 sukuun.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Myrkkytarhakäärmeitä tavataan Afrikassa, Etelä- ja Pohjois- Amerikassa, Etelä- Aasiassa ja Australiassa. Niiden suhteellinen osuus kaikista käärmeistä on ylivoimaisesti suurin Australiassa, muualla vain noin 10 % (tai alle sen) kaikista käärmeistä on myrkkytarhakäärmeitä. Vain muutamaa lajia pidetään hyökkäävänä, ja nekin yrittävät yleensä paeta ihmisen tieltä. Monet myrkkytarhakäärmeet kuitenkin puolustautuvat häirittyinä ja saattavat vaikuttaa aggressiivisilta. Vuosittain maapallolla arvioidaan ainakin 30 000, ehkä yli 100 000 ihmisen kuolevan myrkkykäärmeiden puremaan- tästä määrästä huomattava osa on myrkkytarhakäärmeiden uhreja. Toisaalta Australiassa kuolee vuosittain keskimäärin vain neljä henkilöä käärmeenpuremiin, vaikka sikäläiset myrkkytarhakäärmeet ovat sekä yleisimpiä että vaarallisempia kuin muualla.
[muokkaa] Myrkkyhampaat
Myrkkytarhakäärmeiden myrkkyhampaat sijaitsevat yläleuan etuosassa. Ne ovat yleensä lyhyemmät ja liikkumattomat kuin kyykäärmeiden hampaat. Kaikki heimon lajit ovat myrkyllisiä. Myrkkyrauhaset ovat muuntuneita sylkirauhasia. Myrkky valuu pitkin hampaiden pinnassa olevaa uurretta tai hampaassa olevaa tiehyttä hampaan kärkeen. Myrkky sisältää pääasiassa neurotoksiinia: se vaikuttaa hermostoon estäen hermoimpulssien siirtymisen. Myrkyissä on myös vereen vaikuttavia aineita sekä hajottavia entsyymejä. Saaliseläinten kuolinsyynä on tavallisesti tukehtuminen hengityksen lamaannuttua tai sydämen pysähtäminen shokin seurauksena. Monet myrkkytarhakäärmeet ovat ihmisellekkin erittäin vaarallisia. Toisaalta oikean seerumin saaminen riittävän nopeasti auttaa lähes jokaisessa purematapauksessa.
[muokkaa] Suvut
[muokkaa] Kobrat
Kobrat ovat ehkä tunnetuimmat myrkkytarhakäärmeet. Useimmat niistä pystyvät ärsytettyinä levittämään pitkät etumaiset kylkiluunsa, jolloin niiden niska leviää hattumaisesti. Monet muutkin käärmeet pystyvät vastaavaan, mutta varsinaiset kobrat (suku Naja) ovat tässä suhteessa etevimpiä. Afrikassa elää viisi kobralajia, Keski- idässä kaksi, ja yhtä lajia tavataan laajalla alueella Etelä- ja Kaakkois- Aasiassa. Omiin sukuihinsa kuuluvat kuningaskobrat, rengaskaulakobrat ja vesikobrat.
Kobrat ovat aktiivisia yöaikaan. Ne saalistavat pieniä nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, sammakkoeläimiä, kaloja ja jopa matelijoita. Kuningaskobra käyttää ravinnokseen pääasiassa muita käärmeitä. Ihmisen kimppuun tuskin ainoakaan kobralaji käy vapaaehtoisesti. Yllätettyinä kobrat kohottavat eturuumiinsa maasta ja levittävät niskansa. Jos ihminen uhkailusta huolimatta vielä lähestyy, kobra iskee. Monesti kobra tarrautuu purressaan kiinni uhriinsa. Tällöin myrkkyä joutuu elimistöön paljon enemmän kuin käärmeiden puremissa yleensä. Neljä eri kobralajia pystyy ruiskuttamaan myrkkyä iskuhampaittensa etupuolella olevista rei’istä. Ne näyttävät tähtäävän uhrin päähän. Silmiin joutunut myrkky aiheuttaa sokaistumisen ja silmien pysyvän vaurioitumisen, mikäli sitä ei pestä nopeasti pois. Kobrien myrkky on suhteellisen voimakasta. Se sisältää pääasiassa neurotoksiineja ja aiheuttaa hoitamattomana usein kuoleman.
[muokkaa] Mambat (Dendroaspis)
Mambat ovat myös hyvin tunnettuja myrkkytarhakäärmeitä. Nämä hoikkarakenteiset ja melko pitkät Afrikassa asustavat käärmeet liikkuvat pääasiallisesti puissa. Kookkain laji on mustamamba, joka on sopeutunut elämään savanneilla. Tämän lajin hyökkäävyydestä, myrkyllisyydestä ja nopeudesta liikkuu pelottavia tarinoita. Mustamamban myrkky on voimakkaimpia käärmeenmyrkkyjä. Ärsytettynä se on varsin aggressiivinen, mutta yleensä mustamambakin välttelee ihmistä. Myös sen nopeutta on melkoisesti liioiteltu, sillä terve ihminen pystyy helposti liikkumaan sitä nopeammin. Mustamamba ei milloinkaan ole musta, vaan sen väri vaihtelee yksilöllisesti harmaanruskeasta vaaleanvihreään. Lännenvihermamba, vihermamba ja jamesoninmamba ovat kaikki pääväriltään vihertäviä, puissa eläviä mambalajeja. Ne syövät pääasiallisesti lintuja ja linnunmunia sekä puissa eläviä liskoja. Mustamamba puolestaan käyttää ravinnokseen lähinnä pikkunisäkkäitä.
[muokkaa] Korallikäärmeet (Micrurus ja Micrurodes)
Korallikäärmeitä tavataan uudessa maailmassa Yhdysvalloista Etelä- Amerikkaan. Ne ovat yleensä pieniä tai keskikokoisia käärmeitä, suurimmatkaan lajit eivät kasva edes kahden metrin mittaisiksi. Useimmat korallikäärmeet ovat väritykseltään räikeitä: tavallisin värikuviointi on puna- valko- musta poikittaisjuovitus. Kuviointi on ilmeisesti varoitusväri. Useat vaarattomat käärmeet ilmeisesti jäljittelevät vaarallisten korallikäärmeiden väritystä- tällainen on muun muassa täysin vaaraton punakuningaskäärme eli maitokäärme (Lampropeltis doliata).
Korallikäärmeen pää ei erotu muusta ruumiista juuri lainkaan. Kaikki lajit ovat hoikkarakenteisia, poikkileikkaukseltaan soikeita. Ne ovat liikkeellä öisin tai hämärässä ja saalistavat ravinnokseen erilaisia pieniä liskoja ja muita käärmeitä. Korallikäärmeiden suu ei avaudu yhtä paljon kuin käärmeillä yleensä. Ne purevat ihmisiä erittäin harvoin, mutta toisaalta niiden myrkky on erittäin voimakasta aiheuttaen usein uhrin kuoleman.
[muokkaa] Kraitit (Bungarus)
Kraitit elävät Etelä- ja Kaakkois- Aasiassa. Niitä on useita lajeja, ja kaikki ovat ihmiselle vaarallisia erittäin voimakkaan myrkkynsä vuoksi. Kraitti ei kuitenkaan juuri koskaan ole aggressiivinen ja iskee ihmiseen vain puolustautuakseen- kuten tietysti myrkkykäärmeet yleensäkin. Monilla kraiteilla on silmäänpistävä varoitusväritys.
