Merikäärmeet
Wikipedia
| Merikäärmeet | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Merikäärmeet ovat täydellisemmin vesielämään sopeutuneita käärmeitä. Ne ovat sukua myrkkytarhakäärmeille, mutta useimmiten ne sijoitetaan kuitenkin omaan heimoon Hydrophidae. Heimo jakautuu kahdeksi alaheimoksi: lattapyrstökäärmeet (Laticaudinae) ja melakäärmeet (Hydrophidae). Sukuja näihin alaheimoihin kuuluu yhteensä 16 ja lajeja on kaikkiaan yli 50. Useimmat merikäärmelajit ovat varsin pienikokoisia, 1,1 - 1,5 metriä pitkiä. Juovalattapyrstö voi kuitenkin kasvaa yli kahden metrin ja eräät melapyrstökäärmeet lähes kolmen metrin maittaisiksi. Merikäärmeet hengittävät keuhkoilla. Niiden ainoa keuhko on kookas ja toimii käärmeen ollessa sukelluksissa kalojen uimarakon tavoin helpottaen sen siirtymistä syvemmälle tai lähemmäksi pintaa. Merikäärmeet pystyvät olemaan sukelluksissa pitkän aikaa, jopa yli tunnin. Tässä niitä auttaa ilmeisesti ikenien runsas ja lähellä pintaa oleva hiussuonitus. Ikenien uskotaan toimivan kidusten tavoin: merikäärmeet ottavat vedestä happea ja poistavat sinne hiilidioksiidia niiden kautta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Myrkyllisyys
Kaikki merikäärmeet ovat myrkyllisiä. Niiden myrkkyhampaat ovat yläleuan etuosassa ja muistuttavat rakenteeltaan myrkkytarhakäärmeiden hampaita. Myös myrkky on vaikutukseltaan samanlaista ja vaikuttaa hermostoon. Vaikka merikäärmeiden myrkky voi olla yhtä tehokasta kuin kobrien, niistä ei ole juuri vaaraa ihmiselle. Tämä johtuu niiden myrkkyhampaiden lyhyydestä ja haluttomuudesta iskeä. Kalastajat poimivat usein merikäärmeitä paljain käsin verkoistaan, ja eräitä lajeja pyydystetään niiden nahan ja lihan vuoksi. Varmoja tietoja merikäärmeiden puremiin kuolleista on vain vähän.
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Kaikki merikäärmeet elävät alueella, joka ulottuu Afrikan itärannikolta Amerikkojen länsirannikoille. Useimmat lajit elävät kuitenkin Intian valtameressä ja Tyynenmeren länsiosissa. Yleisimpiä ne ovat Australian pohjoispuoleisissa saaristoissa, Indonesiassa ja Filippiineillä. Ainoa todellinen avomerilaji on levykäärme (Pelamis platurus), jota tavataan Madagaskarista Amerikkaan ulottuvalla merialueella. Muut merikäärmeet ovat rannikkovesien asukkeja, jotka joskus nousevat jokia pitkin jopa yli 100:n kilometrin päähän merestä. Tavallisesti ne viihtyvät parhaiten jokisuistossa, vuorovesirannikoilla ja koralliriutoilla. Luzonin saarella Filippiineillä elää Taalijärvessä vajaan metrin mittaiseksi kasvava filippiinienvesikäärme (Hydrophis semperi). Se on ainoa vesikäärme, joka on täydellisesti sopeutunut elämään suolattomassa vedessä. Kaikilla vesikäärmeillä on päässään suolarauhaset, joiden avulla ne pääsevät eroon ravinnon mukana ottamastaan liiasta suolasta.
Monet merikäärmelajit esiintyvät ainakin ajoittain laumoina. Näiden uskotaan olevan tekemisissä käärmeiden lisääntymisen kanssa. Satujen ja merimiesjuttujen valtavat merikäärmeet juontavat juurensa näihin joukkoesiintymisiin. Käärmeet muodostavat tällöin joskus pitkiä, kapeita jonoja, jotka kiemurtelevat meren pinnalla. Tällainen jono voi olla useita metrejä leveä ja kymmeniä metrejä pitkä.
[muokkaa] Ravinto
Merikäärmeiden ravintona ovat pääasiallisesti erilaiset kalat. Koska niiden eturuumis on hoikka, ne pystyvät iskemään yhtä hyvin suoraan eteen, sivulle tai alas. Eräät merikäärmelajit ovat erikoistuneet saalistamaan lähes yksinomaan ankeriaita. Kalojen lisäksi äyriäiset saattavat joutua merikäärmeiden saaliiksi. Pienet saaliskalat lautuvat lähes silmänräpäyksessä myrkyn vaikutuksesta, kookkaammilta saattaa tähän kulua jopa viitisen minuuttia. Merikäärme pitää kiinni saaliistaan, kunnes se on lopettanut liikkeensä.
[muokkaa] Alaheimot
[muokkaa] Lattapyrstökäärmeet
Lattapyrstökäärmeet eivät ole sopeutuneet vesielämään yhtä täydellisesti kuin melakäärmeet. Niiden ruumiin poikkileikkaus on lähes pyöreä, vain pyrstö on litteäkylkinen. Vatsapuolen suomut ovat kookkaita kilpiä, ja lattapyrstökäärmeet pystyvät liikkumaan myös kuivalla maalla. Tämä on tarpeen, sillä naaraat nousevat maalle munimaan. Sierainaukot ovat siirtyneet pään päälle, mutta eivät yhtä taakse kuin melakäärmeillä. Lattapyrstökäärmeitä saattaa tavata jopa satojen metrien päässä vedestä paistattelemassa päivää.
Lattapyrstökäärmeiden muninta voi kerätä niitä massoittain tietyille alueille. Juovalattapyrstöä (Laticauda semifasciata) pyydystetään joka vuosi kymmeniätuhansia yksilöitä munintapaikoilta. Laji on muutoinkin taloudellisesti merkittävin merikäärme, sillä japanilaiset käyttävät sen nahkaa ja lihaa. Merikäärmeiden lihan monet uskovat lisäävän seksuaalista aktiviteettia.
[muokkaa] Melakäärmeet
Melakäärmeet ovat täydellisiä vesieläimiä. Luultavasti ne eivät tule kuivalle maalle vapaaehtoisesti milloinkaan. Useiden lajien lihaksisto on niin heikko, että ne eivät maalla pystyisi liikkumaan juuri lainkaan. Tämä johtuu siitä, että niiden ruumis on pituutensa nähden varsin tukeva- seikka, josta ei vedessä ole mitään haittaa mutta joka tekee maalla elämisen mahdottomaksi. Melakäärmeiltä puuttuvat paksut ja lomittuvat suomut vatsapuolelta, joten ne eivät myöskään kykene työntämään itseään eteenpäin maakäärmeiden tapaan. Melakäärmeiden pyrstö on samanlainen kuin lattapyrstökäärmeiden; niillä on kuitenkin myös varsinaisen ruumiin poikkileikkaus soikea, litteäkylkinen. Sierainaukot ovat päälaella taempana kuin lattapyrstökäärmeillä. Ruumista peittävät suomut ovat kauttaaltaan samanlaisia. Kaikki lajit ovat vivipaarisia; poikaset ovat syntyessään kookkaita.
