Mile Budak

Wikipedia

Mile Budak (s. 30. elokuuta 1889 – k. 7. kesäkuuta 1945) oli kroatialainen kirjailija ja poliitikko.

Mile Budak syntyi Sveti Rokissa, joka tuolloin oli osa Itävalta-Unkaria ja kävi koulunsa Sarajevossa. Muutti Zagrebiin opiskellakseen yliopistossa historiaa ja maantiedettä. Osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, missä joutui Serbian sotavangiksi. Palasi rauhan tultua 1920 opintoihinsa Zagrebiin ja vaihtoi entiset opintonsa lakiopintoihin. Tutustui näihin aikoihin Ante Pavelićiin.

Oli mukana äärioikeistolaisessa poliittisessa liikehdinnässä muun muassa kaupunginvaltuutettuna. Joutui 1932 murhayrityksen kohteeksi, minkä jälkeen muutti Italiaan liittyen siellä Ustašaan. Kirjoitti yhdessä Ante Pavelićin kanssa Ustašan ohjelmanjulistusta sekä toimi koulutusleirin johtajana. Palasi Zagrebiin 1938.

Itsenäinen Kroatian valtio julistettiin 10. huhtikuuta 1941 ja Mile Budak nimettiin sen opetus- ja uskontoministeriksi. Piti 6. kesäkuuta 1941 puheen, jossa julistettiin, että kolmasosa serbeistä surmataan, kolmasosa karkotetaan maasta ja kolmasosa käännytetään pakolla katolisuuteen. Romaneille ja juutalaisille tarjotaan "kolme miljoonaa luotia". Puhe uutisoitiin kaikissa NDH:n sanomalehdissä.

NDH:n johtavana kulttuurihenkilönä yritti taivutella taiteilijoita tukemaan uutta hallintoa. Tosin kirjailija Miroslav Krleza nimitti Budakia "konekiväärikulttuuriministeriksi" ja kuvanveistäjä Ivan Mestrovic ei suostunut veistämään Ante Pavelicin patsasta. Mestrovic pyysi Budakilta lupaa saada ulkomaanpassin ja oikeutta siirtyä ulkomaille. Hän joutui pyyntönsä takia vankilaan.

Budak vieraili Vatikaanissa, missä esiintyi niin edukseen, että sai johtavien kirkonmiesten sympatiat kääntymään, ainakin tilapäisesti, NDH:n ja Ustašan hyväksi.

1943 Mile Budak siirtyi NDH:n suurlähettilääksi Saksaan ja alkoi menettää asemaansa Ustašan sisärenkaassa. Vuoteen 1945 mennessä hän oli lopettanut poliittisen toimintansa. Toukokuun 18. 1945 hän joutui brittiviranomaisten vangiksi, jotka luovuttivat hänet Jugoslaviaan. Hänet asetettiin oikeuteen sotarikoksista Zagrebissa 6. kesäkuuta ja teloitettiin seuraavana päivänä. Hänen perheensä oli menettänyt henkensä Bleiburgin murhenäytelmässä.

[muokkaa] Kirjallinen tuotanto

Mile Budak tunnetaan myös kirjallisesta tuotannostaan. Hän on kirjoittanut näytelmiä ja romaaneja, joissa kuvaa talonpoikien elämää Kroatian maaseudulla, erityisesti hänen lapsuusmaisemissaan.Kaikkiaan hän kirjoitti kahdeksan romaania. Tunnetuin teos lienee "Ognijiste", mikä ilmestyi suomeksi vuonna 1944 nimellä "Omilla tulilla", kustannusosakeyhtiö "Suomen Kirjan" kustantamana. Vuonna 1968 Madridissa ilmestyy postuumisti hänen novellikokoelmansa "Ciji je Velebit".

Titon Jugoslaviassa Mile Budakin teokset olivat kiellettyjä. Kroatian itsenäistyttyä uudelleen presidentti Franjo Tudjman halusi palauttaa hänen maineensa kirjailijana, ei poliitikkona. Katsottiin, että Budak oli merkittävä kirjailija, jonka rooli toisen maailmansodan julmuuksissa tuli unohtaa. Tämä tulkinta on suututtanut Kroatian vasemmistoa ja liberaaleja.

Kroatian radio ja televisio ovat dramatisoineet hänen omaelämäkerrallisen teoksensa, joka käsittelee joutumistaan mukaan Serbian armeijan vetäytmisretkelle Albaniaan 1915-1916.

[muokkaa] Kiista katujen nimeämisestä

Franjo Tudjmanin hallitus halusi paitsi palauttaa Mile Budakin maineen kirjailijana, mutta myös merkittävänä isänmaanystävänä.Hänen kunniakseen nimettiin katuja Splitissä ja hänen syntymäpaikkakunnallaan Sveti Rokissa.Tämä suututti Kroatian vasemmistoa ja toimen katsottiin myös vahingoittavan maan mainetta ulkomailla ja kiristävän erityisesti kroaattien ja serbien välejä. Vuonna 2003 Ivo Sanaderin hallitus päätti muuttaa kaikki Mile Budakille nimetyt kadut uudelleen. Lisäksi Sveti Rokissa poistettiin vuonna 2004 hänen syntymänsä muistoksi asennettu muistolaatta.