Max Horkheimer
Wikipedia
Max Horkheimer (1895-1973) oli saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko. Horkheimer oli Institut für Sozialforschung -tutkimuslaitoksen johtajana 1930–1958. Hän oli myös Frankfurtin yliopiston yhteiskuntafilosofian professorina vuosina 1930-1934 ja vuosina 1949-1962 filosofian ja sosiologian professorina. Vuosina 1951-1953 hän toimi Frankfurtin yliopiston rehtorina.
Horkheimer on niin sanotun Frankfurtin koulun (Herbert Marcuse, Theodor W. Adorno, Leo Lowenthal, Friedrich Pollock, Erich Fromm) perustajahahmo ja sen keskeisten teoreettisten linjausten kirjoittaja. Hän oli keskeinen kriittisen teorian ja länsi-marxilaisuuden kehittäjä. Muun muassa teoksissaan Dialektik der Aufklärung (Valistuksen dialektiikka, kirjoittettu yhdessä Theodor W. Adornon kanssa) ja Eclipse of Reason sekä lukuisissa artikkeleissaan (muun muassa traditionaalinen ja kriittinen teoria) hän kehitteli syvälle menevää länsimaisen sivilisaation kritiikkiä erityisesti järjen käsitteen luonteen muutosta paikantaen. Horkheimer ajatteli, että kulttuuri ja tietoisuus omasivat osittain erillisen ja aktiivisen roolin talouden ulkopuolella. Tässä hän irtaantui selvästi niin sanotuista vulgaarimarxilaisista yhteiskuntaa kuvaavista teorioista. Hän arvosteli välineellistä järkeä, jonka hän väitti olevan vallitseva järjen muoto niin kapitalistisissa kuin sosialistisissa yhteiskunnissa.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Adorno, Theodor W., Max Horkheimer & Herbert Marcuse (1991): Järjen kritiikki. Suomentanut ja toimittanut Jussi Kotkavirta. Tampere: Vastapaino. ISBN 951-9066-41-1.
