Erich Fromm
Wikipedia
Erich Fromm (23. maaliskuuta 1900 Frankfurt am Main Saksa - 18. maaliskuuta 1980 Locarno Sveitsi) oli kansainvälisesti arvostettu saksalais-amerikkalainen psykoanalyyttisen teorian kehittäjä, humanistifilosofi sekä arvostettu tietokirjailija. Hän oli myös Frankfurtin koulukunnan jäsen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Eric Frommin koti oli hyvin tiukasti ortodoksijuutalainen, itse hän myöhemmin kutsui omaa uskonnollista vakaumustaan ateistiseksi mystisismiksi. Pojan lapsuus ei ollut kovin onnellinen, sillä hänen isänsä oli kiireinen liikemies ja äiti puolestaan jatkuvien depressioiden vaivaama. Akateemisen uransa Fromm aloitti korkeakouluopinnoilla 1918 kotikaupunkinsa Frankfurt am Mainin yliopistossa, jossa hän opiskeli kaksi ensimmäistä lukukautta oikeustiedettä. Kesälukukaudella 1919 hän opiskeli Heidelbergin yliopistossa, missä hän oli vaihtanut oikeustieteen sosiologiaan. Hänen opettajinaan olivat Alfred Weber (Max Weberin veli), Karl Jasper ja Heinrich Rickert. Heidelbergissa hän jatkoi myös opintojaan ja saavutti sosiologian tohtorin arvon vuonna 1922.
Psykoanalyysiin liittyviä opintojaan Fromm täydensi harjoittelemalla 1930 Berliinin Psykoanalyyttisessä Instituutissa. Samana vuonna hän aloitti oman vastaanottonsa ja alkoi näin yhteistyöhön Frankfurstin Sosiaalitutkimuksen laitoksen kanssa. Kun natsit ottivat vallan Saksassa siirtyi Erich Fromm Geneveen ja sieltä seuraavana vuonna 1934 Columbian yliopiston New Yorkin osastoon. Jätettyään Columbian yliopiston hän auttoi Washingtonin Pysykiatrisen koulun New Yorkin osastoa 1943. Vuonna 1945 hän avusti Wiliam Alanson Whiten Psykiatrian, Psykoanalyysin ja Psykologian Instituuttia.
Kun Fromm muutti Mexico Cityyn, niin hänestä tuli Meksikon vapaan kansallisen yliopiston professori ja hän perusti yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan psykoanalyyttisen osaston. Hän opetti yliopistossa aina 1965 tapahtuneeseen eläkkeelle jäämiseensä saakka. Samana aikana hän toimi myös psykologian professorina Michiganin valtionyliopistossa vuodesta 1957 vuoteen 1961, sekä apulaisprofessorina New Yorkin yliopistossa vuodesta 1952 lähtien.
Vuonna 1974 hän muutti asumaan Muraltoon Sveitsiin, ja siellä hän kuoli kotonaan muutamaa päivää vaille 80-vuotiaana 1980. Kuitenkin koko opettaja- ja tutkijauransa ajan Eric Fromm piti jatkuvaa omaa vastaaottoaan sekä julkaisi huomattavan määrän teoksia.
[muokkaa] Teoria
Kuten Fromm omaelämäkerrassaan Beyond the Chains of Illusion toteaa, niin hänen teorianmuodostuksensa perustuu muiden Frankfurtin koulukunnan jäsenten tavoin Karl Marxin tiettyihin teorioihin, mutta myös Sigmund Freudin näkemyksillä on siinä iso osansa. Tässä mielenkiintoisessa yhdistelmässä Freudin näkemysten mukaan ihmisen piirteet ovat deterministisesti biologiasta määräytyviä, kun Marxin näkemysten mukaan determinismi toteutuu ympäröivän yhteiskunnan ja tarkemmin sen taloudellisen järjestelmän sanelemissa puitteissa.
Vapaus oli Frommin ensimmäisen tunnetun vuonna 1941 julkaistun teoksen Pako vapaudesta (Escape from Freedon tai The Fear of Freedom) keskeinen aihe. Ja tuohon hyvin oudolta vaikuttavaan Marx & Freud kaksinapaisuuteen Fromm lisäsi vielä tuon oman ajattelunsa keskeisimmän lähtökohdan, joka on kovin vieras sekä Marxille että Freudille, eli vapauden. Hänen näkemyksensä mukaan ihmiset nousevat kahden esikuvan determinististen näkemysten yläpuolelle juuri vapauden lähtökohdan kautta. Vapaudesta hän tekikin koko ajattelunsa keskeisimmän piirteen.
Kysymys ihmisen lähtökohdista on historiallisesti mielenkiintoinen, sillä keskiajan päättymisen myötä ihmiset alkoivat ymmärtää ihmiskunnan koko universumin keskukseksi Jumalan sijasta. Tässä yhteydessä myös reformoidut suunnat korostavat yksilön itsensä olevan vastuussa oman sielunsa pelastumisesta. Tämän jälkeen tulivat ns. demokraattiset vallankumoukset Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Sitten teollinen rakennemuutos teki meistä työntekijöitä ja kuluttajia, kunnes Venäjän ja Kiinan sosialistiset vallankumoukset toivat ajatuksen kaikkien osallistumisesta taloudelliseen päätöksentekoon. Näin ihmisten ajatus vapaudesta ja sen suomista mahdollisuuksista on kehittynyt yli viidensadan vuoden aikana. Vapaus on erinomaisen vaikea asia omistettavaksi, ja usein kun ihmisillä on tuo kaivattu tavoite hallussaan, he pyrkivät pääsemään siitä eroon monin eri keinoin.
[muokkaa] Pako vapaudesta
Frommin teoriaan kuuluu kolme erilaista tapaa, joiden avulla me yritämme paeta tuosta "vaikeasta" vapaudesta.
- Autoritarismi. Me pyrimme karttamaan vapautta yhtymällä toisten kaltaistemme joukkoon, tulemalla osaksi autoritääristä yhteisöä, kuten keskiajalla. Tähän on kaksi eri tietä. Ensimmäinen tie on alistuminen toisten valtaan tulemalla passiivisiksi ja myöntyväisiksi. Toinen tie on tuleminen itse toisia alistavaksi yksilöksi. Kummassakin tapauksessa pakenemme omaa erillistä identiteettiämme. Fromm toteaa autoritarismin äärimmäisinä ilmiöinä olevan sadismin ja masokismin, sillä ei edes sadisti ole vapaa valitsemaan tekojaan suhteessa masokistiin.
- Tuhoutuminen. Autoritäärisyys vastaa olemassaolon vaikeuteen eräänlaisella itsetuholla. Jos ei ole minää, niin kuinka kukaan voi satuttaa minua? Tai jos tuhoan maailman, niin kuinka se voisi satuttaa minua? Tähän vapauden pakenijat vastaava brutaaliudella, vandalismilla, nöyryyttämisellä, rikoksilla, terrorismilla jne. Itsetuhon jyrkin muoto on tietenkin itsemurha, mutta pakenevaa tuhoutumista voi olla passiivisempaakin muotoa, kuten jotkut sairaudet, huumeriippuvuus, alkoholismi, ja jopa passiiviset ajanvietteet.
- Automaattinen samankaltaistuminen. Pakenemisen voi tehdä myös pakenemalla osaksi autoritääristä hierarkiaa, vaikkakin yhteiskuntamme korostaa tasa-arvoisuutta. Myös massakulttuuri tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia vapaudesta pakenemiseen. Yksinkertaistettuna, jos näytän, jos puhun, jos ajattelen, jos tunnen jne. kuten kaikki muutkin yhteisössä, niin olen onnistunut pakenemaan omaa minääni ja vapauttani. Minun ei tarvitse enää ottaa vastuuta vapaudestani.
[muokkaa] Politiikka
Eric Frommin yhteiskunnallisen ja poliittisen filosofian eräänlainen kulminaatio oli hänen kirjansa Terve yhteiskunta ilmestyminen vuonna 1955. Kirja käsittelee positiivisesti humaania demokraattista sosialismia. Vaikka perusrakenteena on Karl Marx niin Fromm on kuitenkin ensimmäinen teoreetikko, sosiaalinen ja poliittinen kommentaattori, joka tuo keskeisesti esille henkilökohtaisen vapauden ajatuksen ja vaatimuksen, saman jota perinteisesti tavataan klassisen liberalismin teoreetikkojen ajatuksissa. Frommin oma sosialismi hylkää länsimaisen kapitalismin ja neuvostokommunismin, jonka hän näkee ja kokee epähumaanina, byrokraattisena yhteiskunnallisena rakenteena, joka toteuttaa universaalisti poissulkemisen ilmiötä.
Fromm oli hyvin aktiivinen Yhdysvaltain poliittisessa elämässä. Hän liittyi Yhdysvaltain sosialistiseen puolueeseen 1950-luvulla, ja auttoi puoluetta luomaan selkeätä ja parempaa vaihtoehtoa mccarthyismille, joka tuolloin maassa raivosi, ja tilanteen analyysinä hän julkaisi vuonna 1961 teoksen May Man Prevail? An Inquiry into the Facts and Fictions of Foreing Policy.
Kuitenkin Erich Frommin keskeinen poliittinen kiinnostus kohdistyi ydinaseista vapaata maailmaa vaativan SANE-järjestön toimintaan. Hänen kiinnostuksensa kansainväliseen rauhanjärjestöön oli voimakasta, samoin hän vastusti Yhdysvaltojen käymää sotaa Vietnamissa. Hän jopa tuki voimakkaasti rauhan rakentajaksi kaavaillun demokraattisen ehdokkaan Eugene McCarthyn valintaa presidenttiehdokkaaksi. Fromm vetäytyi Yhdysvaltojen poliittiselta näyttämöltä kun hän kirjoitti vuonna 1974 teoksen Remarks on the Policy of Détante kuulemisestaan kongressin ulkoasiainvaliokunnassa.
[muokkaa] Fromm Suomessa
Eric Fromm oli Suomessa erittäin suosittu yhteiskuntafilosofi jo 1960-luvulla, mutta erityisesti 1970-luvulla. Hänen suomennetun tuotantonsa määräkin kertoo paljon tästä suosiosta. Vain harva ulkomaalainen filosofi ja yhteiskuntakriitikko on päässyt vastaaviin lukuihin.
Frommin vapautta ihmisen perusrakenteen pilarina korostava filosofia sai tavallaan vastapainokseen ns. taistolaisen liikkeen, joka hyvin autoritäärisenä toi selkeästi esiin Frommin teoriat paosta vapaudesta. Kuitenkin suuri osa nuorisosta viehettyi tuosta paosta ja Frommin vapautta kaikessa kannattava ääni pääsi vaivoin suuren yleisön tietoisuuteen. Hänen kirjansa kuitenkin levittivät hänen aatteitaan, ja niiden vaikutuksen suurutta suomalaiseen yhteiskuntaan voidaan vaan arvioida.
[muokkaa] Tuotanto
[muokkaa] Suomennetut teokset
- Rakkaus ja henkinen kypsyys; Kirjayhtymä, 1956
- Vaarallinen vapaus; Kirjayhtymä, 1962
- Ihmisen osa; Kirjayhtymä, 1965
- Hyvän ja pahan välillä; Kirjayhtymä, 1967
- Toivon vallankumous; Kirjayhtymä, 1969
- Terve yhteiskunta; Kirjayhtymä, 1971
- Rakkauden vaikea taito; Kirjayhtymä, 1970
- Tuhoava ihminen; Kirjayhtymä, 1976
- Olla vai omistaa; Kirjayhtymä; 1977
- Freud ja freudilaisuus; Kirjayhtymä, 1980
- Rakkaus on elämä; Kirjayhtymä, 1985
- Omistamisesta olemiseen: itsetiedostuksen teitä ja harhapolkuja; Kirjayhtymä, 1993
[muokkaa] Suomentamatonta keskeistä tuotantoa
Eric Fromm on 1900-luvun vaikuttajista eräs laajimmin suomeksi käännettyjä. Kääntämättömistä teoksista keskeisimmät ovat:
