Lobotomia
Wikipedia
Lobotomia on 1940 – 1960-luvuilla käytössä ollut hoitomenetelmä, jolla pyrittiin hoitamaan psyykkisesti sairaita.
Lobotomiassa otsalohkojen yhteydet taaemmas aivoihin katkaistaan. Toimenpide oli hyvin raskas ja muutti huomattavasti potilaan persoonallisuutta, usein tylsistyttävästi. Lobotomiaa käytettiin useimmiten skitsofrenian hoitoon, johon siitä todellisuudessa ei ollut lainkaan tehoa.
Ensimmäisen lobotomian suoritti portugalilainen neurologi Egas Moniz vuonna 1936. Hän sai tästä saavutuksestaan lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1949.
Lobotomiaa käytettiin hoitomuotona myös Suomessa, jossa vuosina 1946 - 1969 leikattiin n. 1500 potilasta
Menetelmästä on alkuperäisessä muodossa luovuttu, mutta esimerkiksi erittäin vaikean epilepsian kohdalla valikoivasti voidaan katkaista joitakin hermoratoja aivoissa.
