Lintuinfluenssa

Wikipedia

Suomessa uutisoitiin 26.8.2005, että Oulussa on löydetty lintuinfluenssaa harmaalokeista. Löydös osoittautui ihmisille vaarattomaksi muodoksi. (Kuvassa kalalokkeja.)

Lintuinfluenssa on linnuissa esiintyvä virustauti. Se löydettiin Italiassa 1900-luvun alkupuolella, ja tautia tiedetään esiintyvän maailmanlaajuisesti. Lintuinfluenssaviruksesta on yli 140 erilaista tyyppiä, joista suurin osa aiheuttaa linnuille vain lieviä oireita (ns. matalan vaarallisuusluokan tai matalapatogeeniset tyypit) ja on ihmisille vaarattomia. Osa tyypeistä aiheuttaa vakavampia oireita; näitä tyyppejä ei normaalisti esiinny luonnonvaraisissa linnuissa, vaan ne ovat tyypillisesti siipikarjan sairauksia (ns. korkean vaarallisuusluokan tai korkeapatogeeniset tyypit).

H5N1 on korkeapatogeeninen virustyyppi, jonka havaittiin vuonna 1997 tarttuneen Hongkongissa siipikarjasta ihmiseen. Nykyisen epidemian alku havaittiin Etelä-Koreassa vuonna 2003. Virus on vuonna 2005 lähtenyt leviämään voimakkaammin lintuihin ja varsinkin siipikarjaan Kaakkois-Aasiasta. Sittemmin virus on levinnyt myös Eurooppaan. H5N1-virus voi tarttua myös linnusta ihmiseen, ja tartunta on ihmiselle hengenvaarallinen. Virus kuitenkin tarttuu ihmiseen heikosti. Toistaiseksi ei tiedetä, että virus olisi tarttunut ihmisestä toiseen, mutta tällaisen viruskannan kehittymistä pidetään mahdollisena.

Useat ihmiset ovat saaneet tartunnan linnuista ja kuolleet. Maailman terveysjärjestön mukaan Kaakkois-Aasian tartuntojen määrää on aliarvioitu; oireista päätellen sadat tai tuhannet ihmiset ovat voineet sairastua. Mikäli sairastuneiden määrä on aliarvioitu, lintuinfluenssa tappaa harvemmin kuin aiemmin on luultu. Myös Turkissa useita ihmisiä on kuollut siipikarjasta tarttuneeseen lintuinfluenssaan.

Eräs suurimmista huolenaiheista on viruksen nopea leviäminen villien lintujen muuttoreittien avulla. Tosin esimerkiksi BirdLife Suomi ja lukuisat muut lintutieteelliset yhdistykset eivät usko muuttolintujen levittäneen tautia Aasiasta siinä määrin kuin on pelätty – lintuinfluenssa on levinnyt lähinnä siipikarjan kuljetusreittejä.

Tanskassa varmistui siipikarjatartunta 19.5.2006. Kyseessä ovat maan ensimmäiset tautilöydökset siipikarjasta. Aiemmin tautia on todettu vain villilinnuista, kaikkiaan 47 tapausta.

Ihmiselle vaarallinen virus löytyi kahdesta helmikanasta ja riikinkukosta. Omistaja oli ottanut yhteyttä viranomaisiin kymmenten lintujen kuoltua äkillisesti.

Kerteminden kaupungin lähellä sijaitsevan tilan omistajat olivat pitäneet lintuja ulkona määräysten vastaisesti. Kaikkiaan tilalla oli satakunta lintua, pääosin kanoja, ankkoja ja hanhia. Muut linnut on nyt lopetettu ja tilan ympärille perustettu suojavyöhyke.

Näytteet on tarkoitus lähettää vielä jatkotutkimuksiin Britanniassa sijaitsevaan EU:n laboratorioon.

Sisällysluettelo

1 Tartuntatapa
2 Ihmisille vaaralliset muunnokset
3 Ehkäisy ja hoito
- 3.1 Taudin leviämisen ehkäisy
- 3.2 Lääkehoito
4 Mahdollinen pandemia
5 Lähteet
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tartuntatapa

Taudin aiheuttaa lintuinfluenssavirus. Taudinaiheuttaja leviää kosketuksen ja ulosteiden välityksellä. Se voi levitä myös ruoan, veden, vaatteiden tai esineiden välillä, mutta ei ole todisteita että se olisi siirtynyt kypsennetyssä ruoassa. Siipikarja ja villit linnut toimivat ilmeisesti oireettomina kantajina ja levittävät sitä herkempiin kotieläimiin kuten kanoihin.

Oireet vaihtelevat eläimissä, mutta vaaralliset muunnokset aiheuttavat kuoleman muutaman päivän sisällä sairastumisesta. Lintuinfluenssa ei ainakaan toistaiseksi ole levinnyt ilman kosketusta tai ilman välityksellä.

[muokkaa] Ihmisille vaaralliset muunnokset

Elektronimikroskoopilla otettu kuva H5N1-viruksista (Lähde: tri. Erskine Palmer, CDC).

Lintuinfluenssavirukset jaetaan proteiinipiikkien perusteella, mikä muodostuu hemoglutiineista (H) ja neuraminidaaseista (N). Lisäksi virukset jaetaan matalaan ja korkeaan vaarallisuusluokkaan sen mukaan, miten ne tappavat siipikarjaa.

16 tunnetusta H-tyypistä vain alatyyppien H5, H7 ja H9 tiedetään pystyvän siirtymään linnuista ihmisiin. Useiden asiantuntijoiden mukaan on vain ajan kysymys, milloin viruksesta syntyy ihmisestä toiseen siirtyvä muunnos. Pandemian todennäköisyyttä ja mahdollisen pandemian ajankohtaa on kuitenkin mahdoton ennustaa.

Vain influenssavirus A:t pystyvät tarttumaan ihmisiin, kuten myös tarttuvat lintuihin. Ihmisiin ja lintuihin tarttuvissa tyypeissä on huomattavia geneettisiä eroavaisuuksia.

Influenssavirusten alatyypeissä on lisäksi eri kantoja. Influenssavirukset H5 ja H6 voidaan lajitella "heikosti tarttuviin" ja "erittäin tarttuviin" muotoihin viruksen geneettisen rakenteen ja sen aiheuttaman sairauden vakavuuden perusteella. Influenssavirus H9:ää on havaittu ainoastaan heikosti tarttuvassa muodossa.

[muokkaa] H1N1

H1N1 oli ensimmäinen tunnistettu A-tyypin influenssa. Lokakuussa 2005 tutkijat ilmoittivat onnistuneensa luomaan espanjantautia aiheuttavan viruksen. Geenitutkimuksen perusteella vuoden 1918 epidemian aiheutti H1N1, jota aiemmin pidettiin sikainfluenssan muunnoksena (joka puolestaan on eräs lintuinfluenssan muunnos). Tässä tapauksessa virus siirtyi suoraan linnuista ihmisiin. Uudelleenluotu virus poikkeaa huomattavasti tavallisista ihmisviruksista, sillä se tarttuu keuhkosoluihin, jotka normaalisti kestävät viruksia erittäin hyvin. [1]

[muokkaa] H5N1

H5N1 on ihmiselle vaarallinen lintuinfluenssan muunnos. H5N1 on levinnyt lintujen mukana ympäri maailmaa vuodesta 1997 asti, ja aiheuttanut kymmenien miljoonien lintujen kuoleman tai joukkoteurastuksen. Yli 100 ihmistä on varmistetusti saanut H5N1-tartunnan, ja kuolleisuus on yli 50%. H5N1 on huolestuttanut terveysviranomaisia, sillä mahdollisesti juuri tästä alalajista kehittyy lähitulevaisuudessa erittäin tappava pandemia. Pääartikkeli: H5N1:n levinneisyys.

[muokkaa] Muut alatyypit

Alatyyppien H5N1, H7N2, H7N3, H7N7 ja H9N2 tiedetään tarttuneen myös ihmisiin vuoden 1997 jälkeen.

H2N2

Tämä muunnos aiheutti vuosina 1957–1958 "aasialaisen" pandemian, joka tappoi maailmanlaajuisesti 1-4 miljoonaa ihmistä.

H3N2

Tämä alatyyppi syntyi antigeenisen siirtymän avulla H2N2:sta, ja aiheutti vuosina 1968–1969 "hongkongilaisena" tunnetun pandemian, joka tappoi noin 750 000 ihmistä. Tämä oli 1900-luvun pandemioista lievin.

H7N2

Vuonna 2002 yhden ihmisen todettiin saaneen Virginiassa H7N2-tartunnan; vuonna 2003 New Yorkin osavaltiosta löydettiin toinen tartunta. Molemmat potilaat toipuivat.

H7N3

H7N3-virusta löydettiin siipikarjatiloilta helmikuussa 2004. 18 maatilaa asetettiin karanteeniin, ja kaksi ihmistä sai tartunnan. Potilailla esiintyi silmätulehdusta sekä lievää influenssan kaltaisia oireita. Molemmat potilaat toipuivat.

H7N7

89 ihmisellä todettiin H7N7-infektio Hollannissa helmikuussa 2003, kun tauti oli päässyt leviämään useilla siipikarjatiloilla.

H9N2

Tätä virustyyppiä on havaittu vain heikosti tarttuvassa muodossa.

Hongkongissa havaittiin kaksi lievää tapausta 1999 lapsissa ja yksi joulukuun puolessa välissä 2003.

Kolumbiassa havaittiin H9N2:ta lokakuussa 2005, mutta tauti ei levinnyt ihmisiin.

H10N7

Egyptissä tavattiin H10N7:ää ensimmäisen kerran ihmisissä vuonna 2004, kun kaksi vauvaa sairastui. Toisen lapsen isä myi siipikarjaa.

[muokkaa] Ehkäisy ja hoito

[muokkaa] Taudin leviämisen ehkäisy

Oikeilla toimilla lintuinfluenssan levittäytymistä ja tarttumista ihmisiin voidaan hillitä.

Estetään siipikarjan ja siipikarjatuotteiden kuljetukset alueilta, joissa tautia on tavattu.
Kielletään siipikarjan käsittelemättömän tai kaiken lannan käyttö lannoitteena.
Rajoitetaan kansainvälistä lemmikkilintukauppaa.
Parannetaan siipikarjan kasvatusoloja ja estetään luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan kosketus. Siipikarja on pidettävä sisällä riskialueilla koko kevään ja kesän. Mikäli siipikarjaa sairastuu, on asiasta ilmoitettava viranomaisille heti.
Kuolleisiin lintuihin ei saa koskea, tai tulee käyttää suojakäsineitä ja pestä kädet. Lukuisista kuolleista linnuista tulee ilmoittaa kunnaneläinlääkärille.
Sorsia tai kaupunkilintuja ei saa ruokkia kesällä. Ruokkija on silloin lähellä parvilintuja, jotka muita todennäköisemmin kantavat lintuinfluenssaa. Ruokinta myös kerää lintuja parviin, joissa lintuinfluenssa voi helpommin levitä. Kesäruokinta ei yleensäkään kannata, sillä se tekee linnuista riippuvaisia ihmisistä.
Kielletään lintujen metsästys tautialueilla, jotta virus ei leviäisi metsästetyistä sairaista linnusta ihmisiin
Linnunpöntöt tulee puhdistaa vanhoista pesistä ja ulosteista jo talvella. Lintuinfluenssaa mahdollisesti kantavat linnut eivät ole vielä ehtineet pesiä, ja puhtaat pesäpöntöt edistävät lintujen terveyttä.
Kissoja ei tule päästää vapaaksi ulos, sillä ne voivat saalistaa lintuja ja tuoda mukanaan lintuinfluenssaviruksen, vaikka ne eivät siihen itse sairastuisikaan.
Saastuneen alueen ihmiset eristetään ulkomaailmasta, jotteivat he tartuta tautia muihin.

[muokkaa] Lääkehoito

Mahdollisen kuoleman aiheuttaa yleensä tukehtuminen keuhkoihin kertyvään nesteeseen. Tätä pyritään hoidon yhteydessä poistamaan.

Taudista selviävien osuus on vaihdellut epidemiakohtaisesti mm. siksi, että virus muuttuu. Erään arvion mukaan lintuinfluenssaan kuolleisuus on pienentynyt. Se voi edesauttaa viruksen leviämistä ihmispopulaatiossa, mikäli ihmisestä ihmiseen helposti leviävä muoto kehittyy, koska taudinkantajat elävät pidempään.

Useimmat lääkkeet ovat influenssalääkkeitä ja niiden - vrt. 2000-luvulla annettujen influenssarokotteet - tehokkuutta voidaan epäillä. Lintuinfluenssa voi merkittävästi muuttaa vauraiden maiden tavallisen flunssan hoitoa ihmisten tultua tietoisiksi, että virustauteja voi hoitaa lääkkeillä.

[muokkaa] Tamiflu

Lintuinfluenssa lääkehoitoon on monissa maissa hankittu Rochelta oseltamiviiriä sisältävää Tamifluta. Yhdysvalloissa kansallisessa lintuinfluenssastrategiassa suositellaan influenssalääkkeitä varattavaksi 40 miljoonaa lääkekuuria, jotta määritellyt seitsemän priorisoitua ihmisryhmää voidaan pyrkiä hoitamaan. 10%:ia varattavista lääkekuureista suositellaan zanavimiiriksi. [2] PDF-tiedostomuoto (englanniksi) (sivu 78/396)

Tämä lisäksi on tutkittu myös patenteiltaan vanhentuneita geneerisesti valmistettavia influenssalääkkeitä, joilla voi olla Tamiflu:n kaltainen tai sitä tehokkaampi vaikutus joihinkin sairaustapauksista.

[muokkaa] Amantadine ja rimantadine

130 tapauksesta arvellaan niiden vaikuttavan ehkä neljännekseen. Amantadine ja sitä vanhempi rimantadine ovat tällaisia. Kumpikin ovat jo geneerisiä lääkkeitä, mitä voivat useammat valmistajat valmistaa. Newyorkilainen Forest Laboratories Inc. rimantadinea ja Chadss Fordissa Pennsylvaniassa sijaitseva Endo Pharmaseuticals Holdings Inc. amantadinea nimellä Symmetrel. [3]

[muokkaa] Rokote

Lintuinfluenssan rokotetta kehittävät monet yhtiöt. Unkarin pääministeri ilmoitti 15. helmikuuta 2006, että Unkarissa on olemassa lintuinfluenssarokote, joka on jo markkinoilla. Omnivest Kft. on Unkarin lääkkeen kehittäjä. Sille Unkarin hallitus on luvannut kahden miljardin euron takaukset lainaan valmistuskapasiteetin laajentamiseksi sekä saman verran tukea.

Suomessa kansanedustaja Lauri Oinonen ja FIT Biotechin Kalevi Reijonen ovat ehdottaneet kansallista rokotetuotantoa. [4]

[muokkaa] Rokotetta valmistamaan kykeneviä lääkeyrityksiä

Alankomaat Solvay Pharmaseuticals BV Influenza (englanniksi)
Australia CSL
Belgia GSK
Brasilia Butantan
Britannia Chiron UK
Italia Chiron Italy
Itävalta Baxter
Japani Biken, Denka, Kaketsuken, Kitasato
Kanada ID Biomedical
Kiina Changsun IBP, Changsun Changshen, Shanghai IBP, Sinovac, Shenzhen APBP, Zhenjiang Tianyuan, Beijing IBP, Langzhou IBP, Changzhou Yanshen, Lianoning Tiancheng
Korean tasavalta Dong Shin, Korea Green Cross, Korea Vaccines
Ranska Sanofi-Pasteur
Saksa Chiron
Serbia ja Montenegro Torlak
Sveitsi Berna Biotech
Unkari Omninvest
Venäjä RIVS Sankt-Peterburg
Yhdysvallat MedImmune, Wyeth, Sanofi-Pasteur

[muokkaa] Mahdollinen pandemia

Maailman terveysjärjestö on varoittanut mahdollisen influenssaepidemian aiheuttamasta uhasta lähitulevaisuudessa. Epidemia on H5N1-tyyppiä. Lukuisat maat ovat jo aloittaneet varustautumisen mahdollisen epidemian varalle. Lyhyen tähtäyksen strategioissa pyritään hävittämään ja rokottamaan siipikarjaa sekä rajoittamaan niiden liikkumista. Pitkän tähtäyksen strategiat vaativat suurimmassa riskiryhmässä olevilta väestöryhmiltä huomattavia muutoksia elintavoissa.

Maailman terveysjärjestö jakaa pandemian kuuteen vaiheeseen minimaalisesta riskistä aina täyteen pandemiaan saakka. Pandemia edellyttäisi viruksen muuttumista ihmisestä ihmiseen tarttuvaksi. Useimmat terveydenalan ammattilaiset luokittelevat vuoden 2005 tilanteen vaiheeseen 3.

Suomi on varautunut mahdolliseen lintuinfluenssapandemiaan suunnittelemalla etukäteen toimia sen varalle, sekä rokotehankinnoin.

9.1. 2006 WHO kertoi, että Aasiassa lintuinfluenssaan sairastuneiden ihmisten määrää on saatettu pahasti aliarvioida. Tuhansilla on lintuinfluenssaa muistuttavia oireita ja satojen, joilla on näitä oireita, on arveltu olleen kosketuksissa kuolleisiin lintuihin.