Lev Trotski
Wikipedia
Lev Davidovitš Bronstein, joka tunnetaan salanimellään Lev Trotski (ven. Лев Давидович Троцкий 
kuuntele ääntämys?, 26. lokakuuta 1879 – 21. elokuuta 1940), oli yksi merkittävimmistä bolševikkivallankumouksellisista. Trotski kuului Neuvostoliiton perustajiin, ja häntä pidetään Puna-armeijan luojana, mutta hän joutui myöhemmin maanpakoon hävittyään valtataistelun Josif Stalinin kanssa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura ennen lokakuun vallankumousta (1879–1917)
Trotski syntyi juutalaiseen perheeseen etelä-Venäjällä, nykyisessä Ukrainassa 26. lokakuuta (9. marraskuuta) 1879. Hänen isänsä oli varakas venäjänjuutalainen maanviljelijä. Lähdettyään setänsä luo kouluun Odessaan hän tutustui vallankumouksellisiin piireihin ja oli perustamassa Etelä-Venäjän työläisliittoa 1897 ja marxilaista Venäjän sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta 1898. Trotski pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi 1898 ja karkotettiin Siperiaan. Vuonna 1902 hän pakeni karkotuspaikastaan ulkomaille jättäen jälkeensä vaimonsa ja kaksi lastaan ja otti pseudonyymin Trotski, jolla salanimellä hänet sittemmin opittiin tuntemaan.
Länsi-Euroopassa Trotski toimitti Leninin kanssa Iskra-sanomalehteä, mutta asettui toisessa puoluekokouksessa 1903 menševikkien puolelle. Hän meni myös naimisiin Natalia Sedovan kanssa, joka synnytti hänelle kaksi poikaa.
Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja otti osaa vuoden 1905 vallankumoukseen. Hänet valittiin joulukuussa 1905 Pietarin työläisten neuvoston johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettiin uudelleen Siperiaan tammikuussa 1907. Trotski pakeni uudelleen ulkomaille vielä samana vuonna ja toimi maanpaossa Wienissä erilaisten vallankumouksellisten lehtien toimituksessa, jossa hänet huomattiin etenkin Balkanin sotia koskevan raportointinsa ansiosta. Tänä aikana hän myös kehitteli jatkuvan vallankumouksen teoriansa, jonka keskeisenä ajatuksena oli se, että tsaarin vastainen demokraattinen vallankumous voisi työväenluokan johdolla jatkua sosialistisena vallankumouksena. Hän vastusti ensimmäistä maailmansotaa, mistä syystä hänet karkotettiin maasta toiseen. Helmikuun vallankumouksen syttyessä Venäjällä hän oli New Yorkissa Yhdysvalloissa.
[muokkaa] Toiminta Neuvostoliitossa ja valtataistelu Stalinin kanssa (1917–1929)
Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen jakauduttua kahtia Trotski lukeutui pitkään Leniniä vastustavien menševikkien puolelle. Kun tsaari luopui vallasta helmikuun vallankumouksen seurauksena 1917, Trotski palasi Venäjälle ja siirtyi pian bolševikkien riveihin. Bolševikkipuolueessa Trotski nousi nopeasti puoluejohtoon, ja lokakuun vallankumouksen jälkeen hänestä tehtiin uuden hallituksen sotilas- ja laivastoasiain kansankomissaari (puolustusministeriä vastaava tehtävä). Tässä tehtävässä hän oli keskeisesti luomassa Puna-armeijaa ja vaikuttamassa bolševikkien voittoon vallankumousta seuranneessa sisällisodassa. Hän oli osaltaan vastuussa myös monista teloituksista, Kronstadtin kapinan kukistamisesta ja bolševikkien vastaisen kritiikin väkivaltaisesta tukahduttamisesta.
Leninin kuoltua vuonna 1924 Trotskia pidettiin yleisesti hänen vahvimpana seuraajaehdokkaanaan Neuvostoliiton johtoon. Stalin ja keskuskomitean enemmistö onnistui kuitenkin syrjäyttämään Trotskin puoluejohdosta. Trotskin ja Stalinin välillä oli merkittäviä ideologisia erimielisyyksiä: Trotski kannatti Leninin maailmanvallankumous-teoriaa, jonka mukaan kommunistista vallankumousta oli pyrittävä levittämään erityisesti Eurooppaan, mutta Stalin ja hänen kannattajansa ajoivat "sosialismia yhdessä maassa" -periaatetta, jonka mukaan maailmanvallankumouksen opista oli luovuttava ja keskityttävä kommunismin rakentamiseen Neuvostoliitossa. Trotski erotettiin tehtävistään NKP:ssä ja Kominternissa 1927 ja karkotettiin ensin Alma-Ataan Kazakstaniin 31. tammikuuta 1928 ja lopullisesti Neuvostoliitosta helmikuussa 1929. Trotski ja hänen kannattajansa toimivat Stalinin vastaisena ryhmänä Kominternin ja siihen kuuluvien puolueiden sisällä, mutta Kominternin erotettua trotskilaiset yksi toisensa jälkeen nämä perustivat lopulta oman Neljännen internationaalinsa 1938.
[muokkaa] Maanpakolaisuus (1929–1940)
Maastakarkotuksen jälkeen Trotski eli maanpaossa aluksi turkkilaisella Prinkipon saarella lähellä Istanbulia, sillä kaupungissa asui paljon valkoisia venäläisiä jotka olivat vaaraksi hänelle. 18. helmikuuta 1929 Trotski anoi poliittista turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta. Hänen Turkista saamansa oleskelulupa umpeutui 1. toukokuuta 1929.
21. helmikuuta Ranskan hallitus ei antanut Trotskin tulla maahan. 11. huhtikuuta 1929 Saksa ei myöntänyt Trotskille turvapaikkaa. 25. heinäkuuta 1933 Ranskan pääministeri Édouard Daladier antoi Trotskille turvapaikan Ranskasta ja hän saapui Marseille'n. Trotski asui aluksi Royanissa ja Barbizonissa, eikä saanut lupaa matkustaa Pariisiin.
Vuonna 1935 Trotskin oleskelupa umpeutui. Hän sai turvapaikan Norjasta silloisen oikeusministerin Trygve Lien kutsulla. Trotski asui taidemaalari Konrad Knudsenin kotona Norderhovissa lähellä Hønefossia. Vuonna 1937 Norja määräsi Neuvostoliiton painostamana Trotskin kotiarestiin.
Neuvostoliittolaisten virkamiesten kanssa käytyjen pitkien neuvotteluiden jälkeen Lie määräsi Trotskin muuttamaan Norjasta Meksikoon. Meksikon presidentti Lázaro Cárdenas otti Trotskin vastaan Veracruzin satamakaupungissa. Hänelle oli järjestetty erikoisjuna Mexico Cityyn. Meksikossa Trotski asui muan muassa taidemaalari Diego Riveran luona. Maanpakoaikanaan hän kirjoitti runsaasti kritiikkiä Neuvostoliiton tilasta ja Stalinin toiminnasta määritellen Neuvostoliiton "byrokraattisesti vääristyneeksi työläisvaltioksi" ja ennusti, että Stalinin johtama byrokratia tulisi palauttamaan kapitalismin Venäjälle.
20. elokuuta 1940 Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä agentti Ramón Mercader löi jäähakulla päähän Trotskia tämän Meksikon asunnossa Coyoacánin kaupungissa (nykyään Méxicon lähiö). Trotski kuoli saamiinsa vammoihin seuraavana päivänä.
[muokkaa] Jälkimaine
Trotskin asunnosta on tehty kotimuseo ja hänet on haudattu sen pihalle. Joulukuuhun 1991 mennessä Neuvostoliiton poliittinen johto ei puhdistanut Trotskin mainetta, vaikka glasnostin aikana suurin osa vainojen aikana surmatuista vanhoista bolševikkijohtajista rehabilitoitiin. Trotskin ajatukset ja kirjoitukset ovat innoittaneet poliittisia liikkeitä, jotka ovat nykyäänkin aktiivisia, mistä esimerkkinä trotskilaisuus.
[muokkaa] Triviaa
George Orwellin toisen maailmansodan aikana kirjoittamassa, Venäjän vallankumousta satirisoivassa romaanissa "Eläinten vallankumous" (Animal Farm, 1945) esiintyvät siat Napoleon ja Lumipallo (Snowball) jotka taistelevat vallasta. Napoleonin esikuva on Stalin ja Lumipallon Trotski. Myös Orwellin romaanissa Vuonna 1984 (1949) molemmat ovat esillä: romaanin Isoveljellä on Stalinin tunnuspiirteet, ja Puolueen pettäneellä harhaoppisella Emmanuel Goldsteinilla Trotskin (Goldsteinia kuvataan "pukinpartaiseksi juutalaiseksi").
