Jukka Hankamäki
Wikipedia
Jukka Hankamäki (s. 30. kesäkuuta 1966, Tyrvää) on suomalainen yhteiskuntafilosofi. Hän vaikutti Tampereen yliopistossa toimineessa fenomenologisten filosofien ryhmässä (ks. Tampereen fenomenologia) 1980-luvulla Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon hän väitteli tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.
Hankamäki on kirjoittanut useita filosofisia teoksia, joissa hän käsittelee muun muassa kulttuurifilosofian, etiikan, politiikan filosofian, seksuaalisuuden filosofian, tieteenfilosofian ja filosofian historian alaan liittyviä kysymyksiä. Parhaiten hänet tunnetaan ihmistutkimuksen tarpeita varten luonnostelemastaan dialogisen filosofian menetelmästä, työelämäfilosofiastaan sekä filosofisen anarkian teeseistään.
Filosofina Hankamäki lukeutuu Martin Heideggerin ajattelusta vaikutteita saaneeseen eksistenssifenomenologien perinteeseen. Toisaalta hän on pyrkinyt irrottautumaan filosofisista koulukunnista. Hankamäki on pitänyt sekä eksistenssifilosofisia että niin sanotulle analyyttiselle filosofialle ominaisia lähestymistapoja loppuun käsiteltyinä ja katsonut, että 2000-luvulla kiintoisimmat länsimaisten yhteiskuntien arviointiperusteet löytyvät taloudellisia ja poliittisia ilmiöitä tarkastelevan filosofian piiristä. Sosiaalipsykologisesti painottuneita psykoanalyysin teoriamuotoja hyödyntäen Hankamäki on pyrkinyt selittämään länsimaisen kulttuurin traagisia piirteitä: terrorismin uutta esiinnousua, eriarvoistumista, luokkayhteiskunnan paluuta ja defensiomekanismeille nojautuvaa demokratiakäsityksen kaventumista.
Hankamäki on myös luonut omintakeista seksuaalisuuden filosofiaa, joka perustuu hänen Platonilta omaksumiinsa oppeihin ja jossa korostetaan filosofian, uskonnollisen hengenelämän ja homoseksuaalisen rakkauden yhteenkuuluvuutta.
FT Jukka Hankamäki asuu Helsingissä ja toimii vapaana filosofina ja kirjailijana.
[muokkaa] Teoksia
- Tasapainon geometria – Simone Weilin käsitys eettisen ihmisen todellistumisesta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1992.
- Minän rakentuminen ihmistieteissä. Tampere: Tampereen yliopisto, 1994.
- Minä – Minäfilosofioiden filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1995.
- Rakkauden välittäjä – Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen ideaali Simone Weilin ajattelussa. Helsinki: Like, 1997.
- Kuka halusi murhata filosofin? Romaani filosofian hulluista päivistä ja myös rikoksesta. Helsinki: Feenix, 2000.
- Dialoginen filosofia – Teoria, metodi ja politiikka. Helsinki: Yliopistopaino, 2003.
- Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Helsinki: Yliopistopaino, 2005
- Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa – Vähä katekismus filosofiselle anarkistille. Helsinki: Like, 2005.
