Joseph Schumpeter
Wikipedia
Joshep Alois Schumpeter (8. helmikuuta, 1883 - 8. tammikuuta, 1950) oli itävaltalainen taloustieteilijä (edustamatta kuitenkaan taloustieteen "itävaltalaista koulukuntaa").
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Schumpeter syntyi Trestissä (joka kuuluu nykyään Tšekin tasavaltaan, mutta tuolloin Itävalta-Unkariin), ja aloitti uransa tunnetun talousteoreetikon, Eugen von Böhm-Bawerkin, opetuksessa. Schumpeteristä tuli antropologian professori Czernowitzin yliopistoon (joka kuuluu nykyään Ukrainaan, mutta oli tuolloin saksankielinen) vuonna 1911. Hän siirtyi myöhemmin Grazin yliopiston professoriksi ja toimi tuossa virassa ensimmäiseen maailmansotaan asti. Vuosina 1919-1920 hän toimi Itävallan valtiovarainministerinä ja vuosina 1920-1924 hän oli Biederman Bank -nimisen liikepankin johtaja. Näissä viroissa Schumpeter ei saavuttanut suurempaa menestystä. Vuosina 1925-1932 hän oli professorina Bonnin yliopistossa. Natsien nousun myötä hän siirtyi USA:han, Harvardiin, jossa hän opetti vuosina 1932-1950 eli kuolemaansa asti. Schumpeteria ei pidetyt erityisen hyvänä opettajana, koska hän yritti aina laittaa suuren määrän asiaa yhteen luentoonsa. Kuitenkin hän sai oppilaidensa joukosta uskollisten seuraajien koulukunnan.
Vaikka Schumpeter oli USA:ssa toimineen Ekonometrisen Yhdistyksen perustajajäsen, hän ei ollut matemaatikko, vaan painotti teoreettisessa työssään sosiologisen ymmärryksen siirtämistä taloustieteeseen. Myöhemmin on sanottu, että Schumpeterin ajatuksia talouden sykleistä ja talouskehityksestä ei oltaisi voitu mallintaa hänen aikansa matematiikalla, koska niissä olisi tarvittu epälineaaristen dynaamisten järjestelmien käyttöä.
[muokkaa] Ajattelu
[muokkaa] Taloustieteellisen analyysin historia
Schumpeterin postuumisti julkaistu Taloustieteellisen analyysin historia (History of Economic Analysis) osoittaa hänen suuren oppineisuutensa, joskin joitakin hänen esittämiä näkemyksiä on pidetty jopa hieman omituisina. Esimerkiksi Schumpeter piti 1700-luvun suurimpana taloustieteilijänä Adam Smithin asemasta Turgotia. Osa Schumpeterin mielipiteistä selittyy osin sillä, että hänen mielestään taloustieteellisellä analyysillä on yksi yleinen systeemi, jonka perustajana hän pitää Leon Walrasia. Muut taloustieteilijät arvioidaan kirjassa sen perusteella, kuinka pitkälle heidän työstään voidaan löytää Walrasin teorian piirteitä. Keynesiä ja Ricardoa Schumpeter kritisoi liiallisesta nojautumisesta abstrakteihin malleihin, joissa muuttujat muutamaa lukuun ottamatta olivat muuttumattomat. Tällaisista malleista saa sen käsityksen, että yksi vaikutus aiheuttaa aina samat seuraukset. Schumpeterin mukaan pitkälle abstrakteista malleista ei kuitenkaan voida kovinkaan luotettavasti vetää johtopäätöksiä talouspolitiikan suhteen.
[muokkaa] Taloussyklit
Schumpeterin tärkein anti taloustieteelliselle analyysille olivat talouden syklien ja talouskehityksen teoriat. Teoria yhdistää innovaatiot, taloussyklit ja talouskehityksen. Schumpeterin mallissa talouden toiminnan "kehämäinen virta" johtaa muuttumattomaan tilanteeseen, mikäli siitä lasketaan pois kaikki innovaatiot. Tasapainotilan selittää Walrasin tasapainoteoria, mutta itävaltalaisen taloustieteen tapaan Schumpeter kuitenkin näkee, että yrittäjät innovaatioillaan rikkovat tasapainotilan, mikä on talouskehityksen syy. Talouskehitys etenee syklisesti, ja erilaisia talouden syklejä on olemassa useammissa eri aikaskaaloissa. Kirjoituksillaan Schumpeter elvytti venäläisen taloustieteilijä Nikolai Kondratijevin ajatuksen pitkän aikavälin (kuten 50 vuoden) taloussykleistä.
Yleisen käsityksen mukaan myöhemmät taloustieteilijät eivät ole kuitenkaan onnistuneet empiirisesti todentamaan systemaattisten taloussyklien olemassaoloa, eikä talouskasvuun vaikuttavilla suurilla muutoksilla ole valtavirran taloustieteessä mitään yleistä teoriaa, vaan ne selitetään enemmän ad hoc -pohjalta.
[muokkaa] Schumpeter ja keynesiläisyys
Schumpeterin ajattelussa walrasilainen tasapainoteoria ei ole riittävä talouskehityksen keskeisten piirteiden selittämiseen. Schumpeter niin ikään ajatteli, että yrittäjä tarvitsee tuotannon rahoittamiseksi pitkälle kehittyneen kapitalistisen rahoitusjärjestelmän, johon kuuluu paljon eri tyyppisiä luottoa myöntäviä instituutioita. Taloustieteilijät voidaan jakaa niihin, jotka painottavat "reaalitalouden" analyysiä ja pitävät rahaa pelkkänä huntuna, ja toisaalta niihin, jotka näkevät rahainstituutiot erillisenä muusta taloudesta ja pitävät rahaa omana tärkeänä voimanaan talouselämässä. Tämä on merkittävä jakolinja, ja tässä kohtaa voimme huomata, että sekä Schumpeter että Keynes edustivat jälkimmäistä kantaa. Kuitenkin talouspoliittisesti konservatiivinen Schumpeter hylkäsi keynesiläisyyden. Jotkut ovat arvelleet, että tämä olisi johtunut kateudesta - Schumpeter kenties näki, että hänet tullaan tulevaisuudessakin näkemään oman aikansa toiseksi suurimpana taloustieteilijänä.
[muokkaa] Schumpeterin käsitys kapitalismin ongelmista
Schumpeterin kenties tunnetuin kirja on "Capitalism, Socialism, and Democracy". Kyseinen kirja alkaa Karl Marxin ajattelun analyysillä, jossa Schumpeter suhtautuu Marxiin varsin myötätuntoisesti. Schumpeter näkee Marxin tavoin, että sosialismi tulee korvaamaan kapitalismin, mutta kuitenkin eri syistä kuin mitä Marx ajatteli. Tässä teoksessa Schumpeter käyttää kuuluisaa ilmaisuaan "luovasta tuhosta", joka on hänen mukaansa kapitalismin keskeinen piirre. Tämä ilmaisu viittaa siihen, miten vanhat tavat tehdä asioita tuhoutuvat ja uudet tulevat tilalle. Schumpeterin mukaan kapitalismin menestyminen johtaa tietynlaisiin firmojen muotoihin ja edistää tietynlaisia arvoja yhteiskunnassa. Nämä kehityskulut tulevat kohtaamaan vastustusta erityisesti intellektuellien keskuudessa. Yritysten vaatima sosiaalinen ja intellektuaalinen ilmapiiri katoaa kapitalismin korkeissa kehitysvaiheissa, ja yhteiskunta tulee siirtymään johonkin sosialismin muotoon. Tämä siirtymä ei Schumpeterin mukaan tapahdu vallankumouksen vaan parlamentaarisen politiikan ja sosiaalidemokraattisten puolueiden myötä. Analyysissään Schumpeter painottaa, että hän ei esitä poliittisia ohjeita, vaan ainoastaan pyrkii ennakoimaan tulevaisuutta.
[muokkaa] Schumpeterin vaikutus
Jonkin aikaa kuolemansa jälkeen Schumpeterin ajatukset olivat hyvin vaikutusvaltaisia heterodoksien taloustieteilijöiden keskuudessa varsinkin Euroopassa, missä oltiin kiinnostuneita teollisen organisaation teoriasta, evolutionaarisesta taloustieteestä sekä talouskehityksen teoretisoinnista. Näiden tutkijoiden muita innoittajia olivat Keynes, Marx sekä Thorstein Veblen. Nykyään Schumpeter nähdään taloustieteen valtavirrasta erillisenä hahmona. Sen sijaan reaalitaloutta koskevan politiikan suhteen hänen voidaan tulkita olevan oman aikamme keskiössä - hänhän painotti innovaatioiden roolia, ja juuri innovaatiot ovat keskeinen talouspolitiikan käsite tänä päivänä.
