James McNeill Whistler
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
James Abbott McNeill Whistler (s. 14. heinäkuuta 1834, Lowell, Massachusetts - k. 17. heinäkuuta 1903, Lontoo) oli yhdysvaltalaissyntyinen, pääosan urastaan Englannissa elänyt taidemaalari.
Mekaanikko-isä George Whistlerin ja hänen uuden vaimonsa, Anna McNeillin poika James Abbott McNeill Whistler syntyi vuonna 1834 Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Perheessä oli kaksi poikaa ja yksi tytär isän edellisestä avioliitosta.
Perhe muutti useasti ympäri Yhdysvaltoja isän työn mukana, ja Jamesin ollessa yhdeksän he muuttivat Moskovaan jossa isä työskenteli rautatiellä. Tällä välin James Whistler opiskeli piirtämistä Moskovan Keisarillisessa Tieteen Akatemiassa.
Vähän varttuneempana hän innostui matkustelusta itsekin ja vuonna 1848 hän muutti siskonsa ja tämän miehen luo Lontooseen. Täällä hän kiersi opiskelemassa eri paikoissa ennen kuin hän palasi vuonna 1851 Yhdysvaltoihin isänsä kuoleman jälkeen ja kirjoittautui armeijan leipiin jossa hän oppi graafista suunnittelua tehdessään karttoja laivastossa.
James Whistler opiskeli piirtämistä ja maalausta Yhdysvalloissa eri opinahjoissa ja hänet erotettiin myös muutamasta koulusta räiskyvän persoonallisuutensa vuoksi. Whistler oli omapäinen nuori mies ja vuonna 1855 hän muutti pysyvästi Eurooppaan ollakseen taiteilija.
Pariisin kouluista ja realismin piireistä hän löysi paljon taiteilijaystäviä kuten Henri Fantin-Latourin ja Gustave Courbetin, jotka saivat hänet inspiroitumaan realismista hänen varhaisen taiteilijauransa alussa. Sittemmin hän löysi itsensä avantgardismia kannattavien taitelijoiden (Avantgardismi ennakoi yhteiskunnan murtumista, se oli heräämistä 1800-luvun pitkäksi venähtäneestä unesta) piireistä ja hän muutti takaisin Lontooseen, jossa hän vaikutti eniten elinaikanaan, mutta palasi silti silloin tällöin Ranskan taiteilijapiireihin saamaan vaikutteita mm. Société des Troisin parista.
Whistlerin elämäntyyli oli suhteellisen huoleton ja hän olikin usein veloissa. Hän tuli kuuluisaksi myös dandyismistaan (On englantilaisesta George Brummellista alkunsa saanut esteettinen liike, joka suuntautui porvariselämän värittömyyttä ja kulttuurin vieroksuntaa vastaan) ja näytelmäkirjailija Oscar Wilde olikin yksi hänen kuuluisista ystävistään, joka oli samoilla linjoilla hänen kanssaan.
Whistlerin taide muuttui dramaattisesti 1860-luvulla hänen kiinnostuessa Kreikkalaisesta taidesuuntauksesta, Aasian posliinista ja Japanilaisesta kalligrafiasta. Hän tuli vakuuttuneeksi värin ja viivan voimasta ja hänet tunnetaankin parhaiten puhtaasti koristeellisesta tyylistään ennen vuotta 1870 jolloin Whistler alkoi maalaamaan kuutamoisia öitä sekä leikkimään valolla ja varjolla. Ihmiset arvostelivatkin kriittisesti hänen tämänsuuntaista työtään, Nocturnea sanoilla ”keskeneräinen” ja ”ihmisten turhaa rahastusta.” Whistler kävi tästä pitkän oikeustaiston koska hän halusi puolustaa omaa maalaustekniikkaansa ja vetosikin ihmisiin sanomalla: ”Tule sumuisena yönä minun kanssani laiturille ja kerro minkä kohdan näet puuttuvan minun Nocturnestani!” Myöhemmin juuri kyseiset arvostellut työt nostivat hänet kuuluisuuteen.
Hän kierteli vielä vanhoilla päivilläänkin kunnes vuonna 1902 Whistler sairastui Hollannissa ollessaan ja seuraavana vuonna hän kuoli sydänsairauteen Chelseassa, Englannissa.
[muokkaa] Valikoituja teoksia
 Omakuva (Whistler hatun kanssa) (1858) |
 La Vieille aux loques (1858) |
 Pianon ääressä (1858-1859) |
 Brown and Silver Old Battersea Bridge (1859) |
 Kaiverrus Whistlerin mielitietystä, Joanna Hiffernanista (n.1860) |
 Harmony in Green and Rose The Music Room (1861) |
 Grey and Silver Battersea Beach (1863) |
 Symphony in White no 1 (The White Girl) (1862) |
 La Princesse du Pay de la Porcelaine (1863-1864) |
 Symphonie in White No. 2, Girls in White (1864) |
 Harmony in blue and silver: Trouville (1865) |
 Selsey Billin ranta (1865) |
 Symphony in White No 3 (1866) |
 Nocturne in Blue and Gold: Valparaiso Bay (1866) |
 Variations in Pink And Grey Chelsea (1871) |
 Arrangement in Grey and Black: taiteilijan äidin muotokuva (1871) |
 Symphony in Grey and Green The Ocean (1866-72) |
 Harmaa asetelma, taiteilijan muotokuva (Omakuva) (1872) |
 Arrangement in Gray and Black no 2 (Thomas Carlylen muotokuva) (1873) |
 Harmony in Grey and Green Miss Cicely Alexander (1873) |
 Harmony in Yellow and Gold The Gold Girl (Connie Gilchrist) (1873) |
 Arrangement in Gray and Black No2 (1873) |
 Nocturne in Gray und Gold, Westminster Bridge (c. 1871-1874) |
 Nocturne in Black and Gold, The falling Rocket (1874) |
 Nocturne in Blue and Gold: Old Battersea Bridge (c. 1872-1875) |
 Chelsea Wharf Grey and Silver (1875) |
 Grey and Gold - Snow in Chelsea (1876) |
 Nocturne Trafalgar Square Chelsea Snow (1876) |
 Arrangement in White and Black (1876) |
 Arrangement in Yellow and Grey Effie Deans (1877) |
 Venetian Scene (1879) |
 The Staircase Note in Red (1880) |
 Nocturne in Pink und Grey, Portrait of Lady Meux (1881-1882) |
 Arrangement in light pink and black, portrait of Théodore Duret (1883) |
 An Orange Note (1884) |
 Pink Note The Novelette (1884) |
 Mother of Pearl and Silver The Andalusian (1888-1900) |
