Wikipedia
| World Cup 1966 - England |
|
| Joukkueet |
16 (70 karsijasta) |
| Isäntämaa |
Englanti |
| Ajankohta |
11. – 30. heinäkuuta 1966 |
Mitalistit
– Kulta
– Hopea
– Pronssi |
Englanti
Länsi-Saksa
Portugali |
| Ottelut |
32 |
| Maalit |
89 (keskiarvo 2,78) |
| Yleisö |
1 614 677 (keskiarvo 50 459) |
| Paras maalintekijä |
Eusébio (Portugali), 9 maalia |
| Paras pelaaja |
{{{pelaaja}}} |
|
Vuonna 1966 jalkapallo palasi alkujuurilleen Englantiin maailmanmestaruuskilpailujen muodossa. Isäntämaa Englanti myös voitti mestaruuden kotikisoissaan peittoamalla loppuottelussa Länsi-Saksan maalein 4-2.
Pelisysteemi säilyi samanlaisena kuin edeltäneissä turnauksissa: karsinnoista kisoihin pääsi 16 joukkuetta, jotka jaettiin neljään neljän joukkueen lohkoon. Kunkin lohkon kaksi parasta pääsi puolivälieriin.
Englannin kisoissa nähtiin keskimääräistä vähemmän maaleja. Joukkueet pelasivat puolustavammin ja taktisemmin, malliesimerkkinä tästä isäntä- ja mestarijoukkue Englanti, valmentajanaan Alf Ramsey.
Englanti voitti oman alkulohkonsa, mutta teki ainoastaan neljä maalia, eikä päästänyt omaan päähän yhtään. A-lohkosta meni toisena joukkueena jatkoon Uruguay, jättäen taakseen Meksikon ja Ranskan.
B-lohkosta jatkoon menivät Länsi-Saksa ja Argentiina. Kolmanneksi tuli Espanja ja viimeiseksi jäi Sveitsi, joka 1962-kisojen tapaan hävisi kaikki ottelunsa.
C-lohkossa koettiin pienoinen yllätys, kun hallitseva maailmanmestari Brasilia jäi Portugalin ja Unkarin taakse kolmanneksi ja tippui jatkosta. Viimeiseksi jäi Bulgaria.
Myös D-lohkossa koettiin yllätys, kun Pohjois-Korea voitti Italian maalein 1-0 saavuttaen Neuvostoliiton jälkeen lohkon kakkossijan. Italia jätettiin kolmanneksi ja neljänneksi jäi Chile.
[muokkaa] Puolivälierät
Puolivälierissä Länsi-Saksa nappasi helpohkon 4-0 -voiton Uruguaysta. Suuryllätyksen ainekset olivat ilmassa, kun 22 minuutin pelin jälkeen Pohjois-Korea johti Portugalia jo 0-3. Kisojen kirkkain tähti, Portugalin "Musta pantteri" Eusebio teki kuitenkin neljä maalia, ja Augustino maalasi loppunumerot muotoon 5-3 Portugalin hyväksi.
Neuvostoliiton maalia Unkaria vastaan pelatussa puolivälieräkamppailussa vartioi legendaarinen "Musta hämähäkki", Lev Jashin, jonka taakse unkarilaiset saivat ainoastaan yhden osuman Neuvostoliiton kahta vastaan. Englannin ja Argentiinan kohtaamisessa tehtiin vain yksi maali - asialla isäntämaan Geoff Hurst. Samassa ottelussa Argentiinan Antonio Rattinista tuli kautta aikain ensimmäinen Wembleyllä kentältä ulosajettu aikuispelaaja.
Molemmat välieräottelut päättyivät numeroihin 2-1. Englanti voitti Portugalin kapteeni Bobby Charltonin maaleilla, ja Länsi-Saksa peittosi Neuvostoliiton Franz Beckenbauerin tehtyä voittomaalin.
30. heinäkuuta Lontoon Wembley-stadionilla pelattua loppuottelua seurasi hornankattilassa paika päällä kaiken kaikkiaan 93 802 silmäparia. Isäntämaa Englanti kohtasi Saksan liittotasavallan.
Englanti lähti otteluun kokoonpanolla Gordon Banks (mv), George Cohen, Ray Wilson, Nobby Stiles, Jack Charlton, Bobby Moore (kapteeni), Roger Hunt, Alan Ball, Bobby Charlton, Geoff Hurst ja Martin Peters.
Länsi-Saksan kokoonpano oli taas seuraavanlainen: Hans Tilkowski (mv), Horst-Dieter Höttges, Willi Schulz, Wolfgang Weber, Karl-Heinz Schnellinger, Helmut Haller, Franz Beckenbauer, Wolfgang Overath, Uwe Seeler, Siegfried Held ja Lothar Emmerich.
12 minuutin pelin jälkeen Länsi-Saksan Helmut Haller laukoi ottelun avausmaalin Gordon Banksin selän taakse, mutta vain kuusi minuuttia tämän jälkeen Geoff Hurst ohjasi Bobby Mooren vapaapotkun maaliin nostaen isännät tasoihin. Jännittävä 1-1 -tilanne säilyi 77. peliminuutille, kunnes Martin Peters vei Englannin 2-1 -johtoon. Vain hetken ennen varsinaisen peliajan päättymistä Wolfgang Weberin vapaapotku upposi Englannin verkkoon ja Länsi-Saksa oli tullut tasoihin. Ottelua jatkettiin jatkoajalla. Kun 11 minuuttia jatkoaikaa oli pelattu, Hurst laukoi pallon yläriman alareunaan, josta se kimposi suoraan alaspäin. Tilanne oli hyvin epäselvä, sillä jalkapallon sääntöjen mukaan pallon tulisi olla kokonaan maaliviivan yli. Viimeaikaisten Oxfordin yliopiston tutkimusten ja videoanalyysien mukaan pallo ei ollut missään vaiheessa kokonaan maalikehikon sisäpuolella. Mooren maali kuitenkin lopulta hyväksyttiin, ja Englanti siirtyi 3-2 -johtoon. Lopullinen sinetti otellulle oli, kun Moore löysi pitkällä syötöllä vapaana olleen Hurstin, joka ei epäröinyt, vaan viimeisteli numeroiksi 4-2.
[muokkaa] Puolivälierät
[muokkaa] Pronssiottelu
Pelipaikka: Wembley_Stadium, Lontoo
Yleisö: 93 802
