Ivan Mihailov

Wikipedia

Ivan Mihailov (bulgariaksi: Иван Михайлов), tunnettiin myös nimellä Vantše Mihailov (bulgariaksi: Ванче Михайлов), (26. elokuuta 1896, Novo Selo, Makedonia–5. syyskuuta 1990, Rooma, Italia) oli bulgarialainen vallankumouksellinen, Makedonian vallankumousliikeen johtaja vuodesta 1924.

Mihailov opiskeli bulgarialaisessa Pyhän Kyrilin ja Pyhän Methodiuksen koulussa Thessalonikissa, kunnes toinen Balkanin sota (1912–1913) alkoi ja koulu suljettiin Kreikan hallituksen käskystä ja hänen oli pakko jatkama opiskeluaan serbialaisessa koulussa Skopjessa. Serbian opetusministeri antoi Mihailoville stipendin johonkin Keski-Euroopan yliopistoon, mutta Mihailov kieltäytyi ja liittyi Bulgarian armeijaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Mihailov asettui asumaan Sofiaan, jossa hän alkoi lainopiskelun yliopistossa. Yliopistossa hänestä tuli Makedonian vallankumousliikkeen jäsen siihen aikaan kun liikkeen johdossa oli Todor Aleksandrov.

Aleksandrovin kuoleman 31. elokuuta 1924 jälkeen Mihailov pääsi Makedonian vallankumousliikkeen keskuskomiteaan ja pian hänestä tuli liikkeen johtaja. Liike toimi lähinnä Kreikan Makedonian maakunnassa ja Serbian Makedonian maakunnassa (nykyinen Makedonian tasavalta). Noin 63 terrori-iskua tehtiin siltoihin, varastorakennuksiin ja Serbian poliisin päämajoihin.

1920-luvulla Mihailov solmi konjaktin kroatialaiseen Ustaša-liikeen johtajan Ante Pavelićn kanssa. Kaksi järjestöä alkoivat tehdä yhteistyötä päämääränään kaataa Jugoslavian kuningaskunta. Merkittävin isku oli 9. lokakuuta vuonna 1934 tehty Jugoslavian kuninkaan Aleksanteri I:n salamurha Marseillessa, Ranskassa. Murhan teki Mihailovin autonkuljettaja Vlada Georgieff. Näiden tapahtumien johdosta Bulgarian hallitus karkotti Mihailovin maasta.

Makedonian vallankumousliikkeen päämäärä oli luoda itsenäinen Makedonian valtio. Bulgarian hallituksen mukaan sen tarkoitus oli ajaa bulgarialaiset ja kreikkalaiset ja jugoslavialaiset pois Makedoniasta. Liike oli rakentanut toimintaverkoston Pirinin Makedoniaan ja Sofiaan, tarkoituksenaan kerätä varoja järjestölle. Suurin hanke oli perustaa tukikohta jolla voitiin iskeä Kreikkaan ja Jugoslaviaan.

Vuoden 1934 jälkeen Mihailov asui Turkissa, Puolassa ja Unkarissa ja asettui asumaan Itsenäiseen Kroatian valtioon, joka oli Ustašan johtama Saksan nukkevaltio vuosina 1941-1944. Vuonna 1941 Mihailov kieltäytyi palaamasta Bulgarian miehittämään Makedoniaan. Hän jäi asumaan Kroatiaan aina sodan loppumiseen asti.

Vuonna 1944 saksalaiset tarjosivat hänelle paikkaa ns. Makedonian itsenäisessä valtiossa. Mihailov kieltäytyi. Hänen mielestä Makedonian valtio pitäisi perustaa Vardarin Makedoniaan Etelä-Bulgariaan. Vuonna 1944 Mihailov pakeni Kroatiasta ja asettui asumaan Italiaan, jossa hän asui koko loppuelämänsä. Makedonian vallankumousliike lopetti toimintansa, mutta Mihailov oli silti liigan johtaja.

Mihailov kirjoitti neljä kirjaa muistelmiaan. Italiassa hän kirjoitti artikkeleita suurimpaan makedonialaisten emigranttien keskuudessa julkaistuun lehteen. Aina kuolemaansa asti Mihailovilla oli haave perustaa itsenäinen Makedonian valtio.