Isoviha
Wikipedia
Isoviha on suuren Pohjan sodan (1700–1721) aiheuttama venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1714–1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan.
Venäläiset valtasivat pian Pultavan taistelun jälkeen 1710 Viipurin ja Käkisalmen sekä Helsingin, Porvoon ja Turun 1713. Etelä-Suomi oli miehitetty, kun Armfelt oli kärsinyt tappion Pälkäneellä 1713 ja Napuella 1714
Eniten venäläisiä miehityssotilaita oli Länsi-Suomessa. Varsinkin Pohjanmaalla he aiheuttivat suurta tuhoa ja kauhua. Säätyläisistä, virkamiehistä ja varakkaista porvareista suuri osa pakeni Ruotsiin, tavallista kansaa piilopirtteihin. Virkamiesten puute lisäsi epäjärjestystä. Hallintoa hoitivat venäjän armeijan upseerit. Kesällä 1717 perustettiin Turun kenraalikuvernöörikunta, jota johti kreivi G. O. Douglas. Maa jaettiin laamannikuntiin, joiden maaherroina oli balttilaisia [1].
Siviilejä tapettiin arviolta noin 5 000 ja noin 10 000 ihmistä vietiin pakkotyöhön Venäjälle. Kyliä tuhottiin ja poltettiin.
Pohjois-Pohjanmaata ei miehitetty, mutta väestötappiot siellä olivat isonvihan aikana noin 6 100 henkeä eli neljännes alueen väestöstä [2]. Nuoria vangittiin vietäväksi Venäjälle, josta vain harvat onnistuivat palaamaan. Tämä aihe kirvoitti Sakari Topeliuksen kirjoittamaan lastensadun Koivu ja tähti tytön ja pojan paluusta Venäjältä isonvihan jälkeen. Asukkaat ryhtyivät vastarintaan miehittäjäjoukkoja vastaan, mikä heille kostettiin polttamalla Pohjanlahden rantatien varren kyliä ja kaupunkeja, mm. Raahen.
Perinteisen historiankirjoituksen mukaan isoviha on usein nähty täydellisenä katastrofiaikana, mutta myöhemmän tulkinnan mukaan kuvaa on liioiteltu: esimerkiksi sadot säilyivät suurin piirtein entisellään ja miehityksen jälkipuolella myös laillinen järjestysvalta alkoi palautua. Isonvihan aikana venäläisiä vastustivat mm. Tapani Löfvingin johtamat sissit. Sissien toiminnalla ei ollut juuri sotilaallista merkitystä, ja tavalliselle väestölle siitä oli lähinnä haittaa, koska venäläiset kostivat sissi-iskut talonpojille ja koska sissit usein ottivat ylläpitonsa talonpojilta.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Uusi Tietosanakirja, osa 8 (1962)
- ↑ Martti Asunmaa: Pohjois-Pohjanmaa yleisen kehityksen osana
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kustaa H. J. Vilkuna: Viha : perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta (2005) ISBN 951-746-784-2
- Tapani Löfving, Folke Nyberg: Tapani Löfvingin päiväkirja 1689-1720 (2001)
- Lauri Kujala: Pohjanmaan puolustus Suuren Pohjan sodan aikana (1953) ISBN 951-000-048-8
- Jouko Vahtola: Suomen historia jääkaudesta Euroopan unioniin (2003).
