Hevosenliha
Wikipedia
Hevosenlihaa ei tavallisesti tuoteta kasvattamalla hevosia suoraan lihantuotantoon, mutta vanhojen, loukkaantuneiden tai hylättyjen hevosten lihaa käytetään laajalti hyväksi. Hevosenlihan syöntiä kutsutaan hippofagiaksi. Ranskassa ja Italiassa kuitenkin sekä kasvatetaan hevosia lihantuotantoon että teurastetaan niitä runsaasti. Ranskassa hevosenlihaan erikoistuneet teurastamot (boucheries chevalines) myyvät hevosenlihaa, koska käytäntö on kielletty tavallisilta lihakauppiailta. Hevosenlihan syöminen oli laitonta Ranskassakin vuoteen 1811 saakka, jolloin lukuisat lausunnot (mm. Napoleonin apteekkarilta) saivat lainsäätäjät muuttamaan lakia - tosin kiellon kumoamisen jälkeen piti järjestää hevosensyöntijuhlia hevosenlihan herkullisuuden todistamiseksi.
Joissakin maailmanosissa hevosenlihan syönti on vastenmielistä ja tabu (näin mm. Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa), paikoitellen jopa laitonta. Useimmiten hevosenlihaa pidetään halpana korvikkeena, joka on köyhien ruokaa. Suomeen hevosenlihaa tuodaan pääasiassa Etelä-Amerikasta ja liha päätyy teollisuuden käyttöön, joskin myös omaa hevoskantaa teurastetaan lihaksi jonkin verran. 2001 koko maailmassa syötiin 153 milj. kg hevosenlihaa.
Hevosenliha on usein erittäin hyvälaatuista. Se on mureaa, vähärasvaista, matalakolesterolista ja vähäsuolaista. Se sisältää paljon hyvälaatuista proteiinia ja rautaa. Tästä huolimatta hevosenlihan kulutus on Suomessa erittäin vähäistä, noin 100 g/asukas/vuosi.
Voileivissä käytetään tavallisesti savustettua tai suolattua hevosenlihaa. Lihaa käytetään useissa perinteisissä salamiresepteissä, ja Kazakstanissa sitä käytetään hazyssä (hevosmakkaraa).
Japanissa hevosenlihaa tarjoillaan myös raakana nimellä basashi eräänä sashimin muotona. Tällöin liha tarjoillaan jääkylmänä ja ohueksi viipaloituna, yleensä valkosipulitahnan kanssa.
Britannian ensimmäinen ja yksi harvoista virallisista hevosaterioista järjestettiin Britanniassa 19. joulukuuta 1867 St James -hotellilla Lontoossa. Kuulu Francatelli valmisti aterian.
