Formignyn taistelu
Wikipedia
| Formignyn taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Satavuotista sotaa | |||||||
|
|||||||
| Taistelijat | |||||||
| Englanti | Ranska_ja_Bretagne | ||||||
| Komentajat | |||||||
| Sir Thomas Kyriel | Jean de Clermont ja
connetble de Richmont |
||||||
| Vahvuudet | |||||||
| 7 000 sotilasta, etenkin jousimiehiä ja ratsumiehiä |
2 500 jalkaväen sotilasta 2 000 ritaria |
||||||
| Tappiot | |||||||
| 3 800 kuollutta 1 200–1 400 vankia, joukossa Kyriel |
500–600 miestä | ||||||
Formignyn taistelu (ransk. Bataille de Formigny) käytiin 15. huhtikuuta 1450.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esinäytös
Ranskan ja Englannin välille oli allekirjoitettu aselepo. Kuitenkin 23. maaliskuuta 1449, englantilaisten joukkoihin kuulunut seikkailija Surienne, jota sanottiin Aragonialaiseksi, valtasi Fougèresin kaupungin. Tämä tapahtuma sai Bretagnen liittoutumaan virallisesti ranskalaisten leiriin, vaikkakin Arthur de Richemont, joka oli Bretagnen herttuan veli, oli toiminut Ranskan kuninkaan connetablena useiden vuosien ajan.
Bretagnen herttua François I allekirjoitti Ranskan Kaarle VIIn kanssa liittosopimuksen. Tämän sopimuksen nojalla aloitettiin puolaustaistelut Normandiassa, joka päättyi Ranskan joukkojen voittoon Rouenissä 29. lokakuuta 1449. Ranskalaiset voittivat Englannin Henrik VI joukot ja ne olivat pakotettuja puolustautumaan vetäytyessään Contentiniin.
Atlantin rannikolla olivat vielä 12. lokakuuta englantilaisten hallussa Avranches, Bayeux, Bricquebec, Caen, Cherbourg ja Saint-Sauveur-le-Vicomte. Mutta talven myötä bretagnemaiset kotiuttivat armeijansa ja siten sallivat englantilaisten palata Normandiaan.
Hyödyntäen tätä rauhallista vaihetta Suffolkin hertua onnistui rahoittamaan 3.500 miehen armeijan, jonka oli Sir Thomas Kyrielin komennossa. Joukot nousivat maihin Cherbourgissa 15. maaliskuuta. Heidän tarkoituksensa oli liittyä Caenin kaupungissa oleviin 2,000 miehen vahvuisiin joukkoihin. Matkan varrella oli kuitenkin Valognesin kaupunki, joka oli ranskalaisten hallussa. Kaupungin piiritys alkoi 20. maaliskuuta ja siihen saatiin apua muista englantilaisten hallitsemista kaupungeista. Kuninkaalle annettiin hälytys ja luotiin 3.000 miehen armeija, jota komensi Jean de Bourbon, Clermontin kreivi. Tämä armeijan piti liittyä Arthur de Richmontin joukkoihin. Tämä armeija saapui Carentan kaupunkiin 12. huhtikuuta ja sai tiedon kaksi päivää aiemmin tapahtuneesta Valognesin kaupungin antautumisesta. Richmontin kreivi, jonka tehtävänä oli koota bretagnelaisten armeija, sai tiedon tapahtumista vasta 25. maaliskuuta.
Bretagnen herttua ja hänen veljensä varustivat 4.000 miehen armeijan, kuitenkin saavuttuaan Dol-de-Bretagneen herttua päätti jäädä läänityksensä alueelle ja säilyttää puolet armeijastaan omassa käytössään. Näin siis 10. huhtikuuta Arthur Richmond lähti Normandiaan voin 2.000 miehen vahvuisen armeijan johdossa.
Kreivi Artuhus de Richmond saapui Coutencen kaupunkiin 13. huhtikuuta ja hän sai viestin Clermontin kreiviltä, viestissä oli tietoja Clermontin sijainnista, mutta hän tulkitsi väärin Kurielin liikkeitä ja oletti tämän matkaavan kohden Saint-Lôn kaupunkia. Tosiasiassa Kyriel otti tietoisesn riskin löytääkseen kahlaaman Grand Veyn lähden suoalueelta. Ja iltapäivällä hän saapui Formignyn kylään, jota hän heti vahvisti linnoittamalla, saadakseen etapin matkallaan. Clermont huomasi 14. huhtikuuta englantilaisten aikeet, mutta ei reagoinut asiaan mitenkään. Vasta illalla hän lähetti tiedon asiasta Arthur de Richomontille, joka vasta aamulla sai tiedon asiasta.
[muokkaa] Taistelutapahtumat
Ranskalaiset joukot lopettivat leirinsä rauhallisesti ja valmistautuivat jatkamaan matkaa Bayeuxiin. Samaan aikaa englantilaiset hyökkäsivät lännestä tuleen Clermontin miesten kimppuun 2.000 miehen armeijalla. Englantilaisten tarkoituksena oli katkaista ranskalaisten matkanteko. Uskollisina vanhalla ja hyväksi koetulle englantilaiselle sodankäyntistrategialle, Kyriel määräsi joukkonsa taisteluun. Jousimiehet olivat eturivissä ja heitä suojelivat tukijoukot ja he odottivat. Kaikki ritarit olivat laskeutuneet hevosiltaan, ainoastaan vasemman siiven reservit olivat satulassa etelän suunnassa. Oikea sivusta, joka oli pohjoisessa, oli suojattu pienellä linnoitusrakennelmalla.
Clermont liikutteli joukkojaan englantilaisten jousimiesten ulottumattomissa ja antoi vain 60 keihäsmiehen ja kahden kanuunansa, jotka oli annettu Louis Giribautin komentoon, saada aikaan harvennusta englantilaisten jousimiesten joukoissa. Kanuunat laukaisit ammuksen aina kahdeksan minuutin väliajoin. Tarkoituksena oli vallata sillanpää ja läheinen kahlaamo, jotta voitaisiin kontrolloida jokea, joka erotti kaksi englantilaisten armeijaa toisistaan. Tämä yritys oli päätetty tehdä jo ennen bretagnelaisten armeijan saapumista, joka tuli paikalle connetable Erthur Richmontin johtamana ja Bretagnen herttuan lähettämänä.
Matthieu Grat ei viivytellyt vastahyökkäyksen kanssa. Englantilaiset tapparakeihäiset sotilaat saavuttivat tykkimiehet. Pierre de Brézé kunnostautui raivaamalla tieltään ranskalaisen tykistön ja pian oli koko ranskalainen armeija suurissa vaikeuksissa. Samaan aikaa Arthus de Richemnot, joka oli vielä jonkin matkan päässä, sai tietoa taistelusta talonpojilta ja päätti lisätä joukkojensa vauhtia. Englantailaiset puolelta vain Grothin sivusta on taistelussa, Kyriel säästää toista reservissä. Taistelu oli kestänyt kolme tuntia.
Samalla hetkellä ilmaantui 2.000 miehen armeija eteläiselle kukkulalle. Tämä aiheutti ilonhuutoja englantilaisten joukoissa, koska he uskoivat Caenin armeijan lähettäneen lisäjoukkoja Somersetin johtamina. Kuitenkin, kun havaittiin musta risti ja kärpännahka lipuissa, jotka olivat Bretagnen tunnukset, niin englantilaiset olivat suuresti pettyneitä. Näin bretagnelaiset joukot hyökkäsivät pitkin rinnettä englantilaisten reservien kimppuun.
Englantilaisten linjat sortuivat ja bretagnelaisten armeija antoi armoniskun englantilaisille. Walesilaiset jousimiehet pelkäsivät ranskalaisten amputoivat heidän peukalonsa ja siksi he taitelivat viimeiseen mieheen. Kronikoitsijat puhuvatkin 500 walesilaisen jousimiehen surmasta ja työn viimeistelivät alueen talonpojat ryöstäessään aluetta.
Tätä taistelua on usein pidetty sellaisena, jossa ensimäistä kertaa tykistöllä oli ratkaiseva osuus taistelujen kulussa. Asia on kuitenkin vaikeasti tulkittavissa, sillä enemminkin tulevan Bretagnen herttuan Arthur III johtamien apujoukkojen saapuminen ranskalaisten vahvistukseksi, näyttää ratkaisseen taistelun kulun.
[muokkaa] Seuraukset
Normandia kokonaisuudessaan valloitettiin takaisin Ranskalle. Tämä oli satavuotisen sodan päätös Pohjois-Ranskassa.
[muokkaa] Lähteet
- Guillaume Gruel ; Mémoires d'Artus III, duc de Bretagne, comte de Richemont, et connétable de France, depuis 1393 jusqu'en 1457 (Konsultoitavissa sähköisessä muodossa Gallican sivuilla ici)
- Julien-Toussaint-Marie Trevedy, « La bataille de Formigny (15 avril 1450) » Julkaisussa Bulletin de la Société Archéologique du Finistère, 1903, t. XXX, p. 241-275; eripainos 1904.
