Fernand Braudel
Wikipedia
Fernand Braudel (24. elokuuta 1902 Luméville-en-Ornois (Meuse) - 27. marraskuuta 1985 Cluses), oli ranskalainen historioitsija, annalisti, akateemikko.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Opiskeltuaan historiaa Sorbonnessa Braudel valmistui historianopettajaksi 1923. Tämän jälkeen hän toimi lehtorina Constantine-lyseossa Algerissa vuosina 1935--30 ja sen jälkeen Pariisissa Pasteur, Condorcet ja Henri IV lyseoissa. Hän matkusti matkusti Brasiliaan Ranskan valtlion antamissa opetuksen projektitehtävissä. Hän toimi näin Sao Paulon yliopiston perustajana ja siellä hän kohtasi myös antropologi Claude Lévi-Straussin. Tällä tapaamisella oli hyvin kauaskantoiset seuraukset niin Braudelin historiantutkimuksiin kuin historiankirjoituksen metodologiaankin.
Vuonna 1938 hänen mobilisoitiin armeijan toimintoihin ja hän vietti vuodet 1940―1945 sotavankina Saksassa. Hän hyödynsi vankeusaikansa hyvin tehokkaasti kirjoittamalla väitöskirjaansa. Työ tapahtui ilman lähdeteoksia tai edes mahdollisuutta niiden konsultointiin. Näin syntynyt teos Välimeri ja sen maailma Filip II aikana hyväksyttiin historian väitöskirjaksi 1947. Teos julkaistiin ensimmäisen kerran 1949.
Vuodesta 1946 vuoteen 1968 hän johti Annales-lehteä, ja edusti näin annalistien toista sukupolvea. Lehdessä julkaisivat artikkeleitaan mm. Roland Barthes, Emmanuel Le Roy Lauderie ja Georges Duby.
Braudel nimitettiin historianfilosofian professoriksi Collège de Franceen vuonna 1949 ja tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1972. Ranskan akatemian jäseneksi hänet valittiin vähän ennen kuolemaansa 14. kesäkuuta 1984. Vastaanottopuheen hänelle piti akatemian pitkäaikainen pääsihteeri ja keskeinen voimahahmo Maurice Druon.
[muokkaa] Historioitsija
Väitöskirjassaan, joka alun perin oli hyvinkin konventionaalinen ja sen piti käsitellä diplomatian historiaa eli Filip II:n ulkopolitiikkaa, Braudel lähtee kuitenkin ennakkoluulottomasti käyttämään uusia tutkimusmenetelmiä. Näin koko teos kertoo uudesta tavasta nähdä ja kokea menneisyys. Toimijana ei suinkaan enää ole Espanja hallitsija Filip II kuten teoksen otsikosta voisi ymmärtää, eikä hänen ulkopolitiikkansa, vaan Välimeri itse ja sen muodostama moninainen kokonaisuus.
Väitöskirjatuo esille hyvin Braudelin keskeisen teesin eli ajan keston jakautumisen eri pituuksiin. Teoksen ensimmäinen osa hän käsittelee ns. pitkän keston (longue durée) ilmiöitä, eli hitaimmin muuttuvia rakenteellisia tekijöitä, joita ovat mm. maantieteelliset, ilmastolliset ym. olot. Toisessa osassa hän tarkastelee syklistä eli konjunktuurista (conjuncture) aikaa edustavia inhimillisen yhteiskunnan ulkonaisia rakenteita ja niiden muutosta. Vasta Teoksen kolmannessa osassa hän tarkastelee tapahtumahistoriaa eli valtiollis-poliittista historiaa (événements), ja juuri tätä historiaan historiantutkimus hyvin yleisesti on pitänyt ainoana oikeana historiana. Tälle kehittämälleen perustalle Braudel on rakentanut myös myöhemmät jättiteoksensa. Niistä ehkä selkeimmin L’Identité de la France teos kuvaa tätä teoriarakennelmaa.
Usein tästä historiasta on käytetty rakenteellisen historian nimitystä. Osittain tätä tutkimusmenetelmää selittää Braudelin Brasiliassa solmima ystävyys antropologin ja strukturalismin kehittäjän Claude Lévi-Straussin kanssa. Erityisesti 1960-luvulta lähtien tämä annalistien historiakäsitys ja tutkimustapa levisi muualle länsimaihin ja synnytti niissä omia, osittain annalisteista poikkeaviakin rakennehistoriallisia suntauksia.
Näin historialliset rakenteet ovat siis perusluonteeltaan laaja-alaisia, kollektiivisia ja hitaasti muuttuvia, ne edustavat käsitettä longue durée eli pitkä kesto. Struktuurin eli rakenteen käsitettä lähelle tulevat tai sen eri puolia tarkoittavat seuraavat historiankirjoituksessa usein esiintyneet käsitteet: olosuhteet, järjestelmä, laitos, instituutio, käsitykset (suhtautuminen) ja maailmankuva. Myös mentaaleilla on oma keskeinen osuutensa rakenteiden tutkimisessa. Rakenteet ja oheiskäsitteet viittaavat samalla siihen, etteivät rakenneilmiöt olleet perinteiselle historiantutkimuksellekaan täysin outoja, mutta jäivät sen tarkastelutavassa taustalle. Annalistien ja eritoten Braudelin uusi rakennehistoria sen sijaan kohotti ne perusteellisesti etualalle ja muutti siten olennaisesti vallitsevaa historiakäsitystä. Historiantutkijoiden parissa hyväksytään nykyisin varsin yleisesti käsitys, että historiallinen tapahtumisprosessi on rakenteeltaan monikerroksinen ja koostuu hyvinkin erilaisista kerrostumista.
Annalistisen koulukunnan historioitsija Fernand Braudel on makrohistorioitsijana ensimmäisenä esimerkkinä uudesta makroperspektiivistä ja siihen kuuluu keskeisenä ilmiöiden hahmottaminen heterogeenisina ja hierarkisina. Lisäksi mukana on aina kriittinen mutta avoin suhde yhteiskuntatieteisiin, eritoten sosiologiaan, mutta myös antropologiaan ja muihin tieteisiin. Keskeistä on myös kansallisvaltion rajat ylittävä tarkastelutapa, vaikka välillä tutkimus porautuukin erittäinkin pieniin yksityiskohtiin.
Keskeiset käsitteet Braudelin Välimeri-kirjassa ovat siis ajan käsitteen kolme nopeutta (pitkä kesto/longue durée, konjunktuuri ja tapahtuma/évenément (lyhyt kesto)), kuin myös materiaalinen sivilisaatio. Braudelin kapitalismi-kirjassa (Civilisation matérielle, économie et capitalisme, XVe-XVIIIe siècle) keskeistä puolestaan on talouden käsitteen kolme aluetta tai kerrosta eli materiaalinen elämä (tai arki, la vie quotidienne), markkinatalous ja kapitalismi. Nämä merkitsevät talouden hahmottamista historiallisena ja heterogeenisena ilmiönä, sen korostamista, että yhteiskunnassa voi samanaikaisesti toimia erilaisia talouden logiikoita, esimerkiksi vastikkeellisuus eli jonkinlaisenkorvauksen maksaminen tuotteista ja palveluksista sekä vastikkeettomuus eli tuotteiden tai palvelusten luovuttaminen ilman korvausta; esim. Suomessa verenluovutus ilman korvausta toimii paremmin kuin korvauksellinen järjestelmä monissa muissa maissa.
Näin siis Braudelin ja annalistien näkemysten mukaan arkipäivän (la vie quotidienne), jota Braudel nimittää myös materiaaliseksi sivilisaatioksi, havaitseminen elämän rutiineina, traditioina, ikiaikaisina jatkuvuuksina, jotka toimivat pääasiassa markkinatalouden ulkopuolella, ilman vaihtoa, oli määritelmä jokapäiväiselle elämälle, erityisesti siltä kannalta, että se problematisoi markkinatalouden ja kapitalismin roolin ihmisten arjessa.
Braudelin toinen keskeinen idea on markkinatalouden, joka ulottuu yksinkertaisista maalaismarkkinoista, kaupan pitämiseen ja tavarapörsseihin saakka, erottaminen markkinailmiöiden ylimmästä kerroksesta, kansainvälisten monialayritysten ylivertaisesta maailmasta, joka muita paremmalla informaatiolla ja taitavalla riskinjakamisella osoittaa voimansa ja kestävyytensä. Näin syntyy Braudelin tuomana omaperäinen näkemys myöskin taloustieteelliseen keskusteluun ja arkipäivän historian jäsentämiseen uudella ja erilaisella tavalla.
[muokkaa] Teoksia
- La Méditerranée et le Monde Méditerranéen a l'époque de Philippe II 3 vols. (Première apparition en 1949; plusieurs révisions)
- * La part du milieu (vol. 1) ISBN 2253061689
- * Destins collectifs et mouvements d'ensemble (vol. 2) ISBN 2253061697
- * Les événements, la politique et les hommes (vol. 3) ISBN 2253061700
- Ecrits sur l'Histoire (1969) ISBN 2080810235
- Civilisation matérielle, économie et capitalisme, XVe-XVIIIe siècle (1979)
- * Les structures du quotidien (vol. 1) ISBN 2253064556
- * Les jeux de l'échange (vol. 2) ISBN 2253064564
- * Le temps du monde (vol. 3) ISBN 2253064572
- La Dynamique du Capitalisme (1985) ISBN 2080811924
- L'Identité de la France 3 vols. (1986)
- * Espace et Histoire (vol. 1) ISBN 270030411X
- * Les Hommes et les Choses * (vol. 2) ISBN 2700304128
- * Les Hommes et les Choses *Ä (vol. 3) ISBN 2700305957
- Ecrits sur l'Histoire II (1990) ISBN 2080813048
- Le Modèle Italien
- Grammaire des civilisations
- Braudel, Fernand 1992: Eurooppa. Tampere: Vastapaino
