Digital Theater Sound
Wikipedia
DTS (lyhenne sanoista Digital Theater Sound) on monikanavaista äänijärjestelmää tukeva äänenpakkausmenetelmä, jota käytetään elokuvateattereissa ja kotiteattereissa. Kuluttajatasolla DTS-äänipakkausta (DTS Coherent Acoustics -koodekki, ETSI 102 114 v1.2.1) käytetään nykyisin monissa DVD- ja Laserdisc-julkaisuista.
Standardin luoneen yhtiön, Digital Theater Systemsin, rahoittajiin kuuluu ohjaaja Steven Spielberg. DTS:ää alettiin kehittää 1991, neljä vuotta sen jälkeen kun Dolby Labs alkoi kehittää omaa Dolby Digital (AC3) -koodekkiaan. Ensimmäinen DTS-ääntä käyttänyt julkaisu oli elokuva Jurassic Park, joka julkaistiin vajaa vuosi Dolby Digitalin ensiesityksen (elokuvassa Batman – paluu) jälkeen. Jurassic Park oli myös ensimmäinen kotiteatterijulkaisu DTS-äänellä, Laserdiscillä tammikuussa 1997.
DTS tukee enintään seitsemää äänikanavaa (DTS-ES Discrete). Elokuvateatterissa DTS-ääni tallennetaan pakattuna tavalliselle CD-ROM-medialle 1,5 Mbit/s bittinopeudella. Kotiteatterin DTS:n normaali bittinopeus on 768-1536 kbit/s. Dolby Digitalin bittinopeus puolestaan on 192-448 kbit/s. DTS:n kannattajien mukaan DTS:llä pakattu ääni on radikaalisti korkealaatuisempaa, ja korkea bittinopeus parantaa äänenlaatua ja dynamiikkaa Dolbyyn nähden. DTS ei kuitenkaan ole nykyisen DVD-soitinstandardin vaadittu koodekki, josta syystä monista soittimista löytyy vain DTS Digital Out. Tämä tarkoittaa sitä, että kotiteatterin vahvistimessa täytyy olla DTS-purkaja, mutta monissa laitteista tätä ominaisuutta ei ole. Dolby Digital on eittämättä tämän hetken käytetyin ja suosituin äänenpakkausmenetelmä, mutta DTS:ää on viime vuosina alettu käyttää yhä enemmän DVD-julkaisuissa.
