Decius
Wikipedia
Gaius Messius Quintus Trajanus Decius (n. 200–251) oli Rooman keisari vuosina 249–251. Hänen lyhyenä hallintoaikanaan Rooma koki suuria vastoinkäymisiä.
Deciuksesta on säilynyt vain vähän luotettavaa tietoa. Hänen elämästään ennen keisariutta ei tiedetä juuri mitään, ja keisariudenkin aikaisia tapahtumia on pystytty selvittämään valitettavan vajavaisesti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vastentahtoinen valtaannousu?
Decius toimi ehkä jo 230-luvulla senaattorina, joten voidaan olettaa, että hän oli lähtöisin arvostetusta suvusta. Oletusta tukee myös se tosiasia, että hän solmi avioliiton ylhäiseen etruskisukuun kuuluvan Herennia Etruscillan kanssa.
Keisari Philippus Arabs lähetti vuonna 249 Deciuksen Moesian provinssiin, jotta tämä löisi siellä rajan yli tulleet gootit. Decius teki työtä käskettyä, ja onnistui jopa niin hyvin, että sotilaat huusivat hänet keisariksi. Hänen väitetään olleen yllättynyt tällaisesta tapahtumien käänteestä ja yrittäneen selittää keisari Philippukselle, että hän ei suinkaan ollut halukas kaappaamaan tältä valtaa. Mutta jos Decius jotain selittikin, ei se ilmeisesti vakuuttanut Philippusta, joka lähti armeijoineen tekemään selvää Deciuksesta.
Decius kohtasi keisari Philippuksen joukot Veronan luona ja voitti taistelun. Philippus kaatui joko taistelussa tai murhattiin pian sen jälkeen. Decius marssi Roomaan ja sai senaatin vahvistuksen keisariudelleen.
Voiton huumassa Decius päätti liittää nimiensä joukkoon nimen Trajanus, jolla hän viittasi n. 150 vuotta aiemmin hallinneeseen suureen valloittajakeisari Trajanukseen. Deciuksesta ei kuitenkaan tullut uutta Trajanusta.
[muokkaa] Rooma romahduksen partaalla
Decius ei saanut tilaisuutta nauttia vallastaan. Ensinnäkin Rooman taloudellinen tilanne oli surkea eikä mahdollistanut näyttäviä rakennushankkeita. Valtion menot olivat jatkuvan sodankäynnin vuoksi suuret, eikä Decius voinut perinteiseen tapaan turvautua rahan huonontamiseen, sillä kolikot sisälsivät enää tuskin nimeksikään hopeaa.
Toiseksi valtakunnassa raivosi jokin kulkutauti, todennäköisesti rutto. Tämä heikensi entisestään puolustuskykyä ja taloutta.
Kolmanneksi Deciuksen kautta riivasivat sisäiset levottomuudet. Ensin senaattori Licinianus yritti vallankaappausta Roomassa. Ja sitten Makedonian maaherra Priscus julistautui keisariksi, saamatta kuitenkaan erityisemmin kannatusta asialleen. Deciuksen ote vallasta piti, mutta luotettavia liittolaisia oli varmastikin vaikea noina aikoina löytää.
Neljäntenä ja suurimpana riesana olivat barbaarit, joita tulvi Rooman puolelle koko pohjoisen rajan leveydeltä. Daakian alueelle tunkeutuneet carpit Decius kykeni vielä jotenkuten voittamaan, mutta Traakian suunnalla riehuneet gootit osoittautuivat Deciuksen kohtaloksi.
[muokkaa] Keisarin traaginen loppu
Gootit olivat kuninkaansa Knivan johdolla hävittäneet ja ryöstäneet Traakian provinssia ja yrittivät vuoden 251 kesällä palata kotiseudulleen runsaan sotasaaliin kanssa. Decius päätti lähteä henkilökohtaisesti pysäyttämään gootteja. Mukaansa hän otti poikansa Herennius Etruscuksen, jonka hän oli nostanut hieman aiemmin kanssahallitsijan asemaan. Nuorempi poika Hostilianus jäi Roomaan.
Decius ja Herennius päättivät odottaa pohjoiseen suuntaavia gootteja Tonavan rannalla, lähellä Mustanmeren rannikkoa. Trebonianus Gallus -nimiselle kenraalille annettiin ilmeisesti tehtäväksi iskeä goottien sivustaan. Tarkkaa sotasuunnitelmaa ei tiedetä.
Gootit saapuivat ja seurasi eräs Rooman sotahistorian nöyryyttävimmistä tappioista. Gootit onnistuivat nimittäin saartamaan Deciuksen joukot Abrittuksen suolle. Roomalaiset olivat tuhon omia. Ensin kaatui Herennius, joten hänestä tuli ensimmäinen keisari, joka kaatui taistelussa ulkoista vihollista vastaan. Hieman myöhemmin sama kohtalo tuli Deciuksen osaksi. Molempien ruumiit katosivat jonnekin suolle, samoin kuin tuhansien muiden roomalaisten ruumiit.
Trebonianus Gallus ei osallistunut taisteluun. Joko hän ei ollut tilanteen tasalla, tai sitten hänen suunnitelmiinsa sopi Deciuksen kuolema. Hänet nimittäin huudettiin keisariksi heti Deciuksen kuoleman jälkeen. Toisaalta hän kunnioitti tämän muistoa hyväksymällä Deciuksen pojan Hostilianuksen kanssahallitsijakseen.
Deciuksen kohtalona oli hallita poikkeuksellisen vaikeana aikana Roomaa. Jonain muuna aikana hän olisi saattanut olla hyväkin hallitsija. Nyt hänet muistetaan miehenä, joka yritti vahvistaa Roomaa, mutta epäonnistui täydellisesti. Aiemmin hänet muistettiin myös kristittyjen vainoajana, mutta uudempi tutkimus on kyseenalaistanut tämän asian.
[muokkaa] Decius ja kristittyjen ”vainot”
Deciuksen ajan kolikoiden kääntöpuolien aiheista on voitu päätellä, että hän noudatti hyvin konservatiivista politiikkaa. Hän oli ilmeisesti sitä mieltä, että valtakuntaa ei puolusteta vain aseilla. Tarvittiin myös oikeaa asennetta, eli vahvaa kiintymystä roomalaisiin perinteisiin. Ennen kaikkea piti kunnioittaa Rooman jumalia, joiden katsottiin takaavan Rooman imperiumin jatkuvuuden.
Papyruslöytöjen perusteella tiedetään, että Deciuksen aikana jokaisen roomalaisen oli määräaikaan mennessä hankittava todistus siitä, että he olivat osallistuneet Rooman jumalien palvontarituaaleihin. Määräajan jälkeen todistuksen puute saattoi johtaa vankeuteen tai jopa kuolemantuomioon.
Kristityille ajatus Rooman jumalien palvomisesta oli tietenkin vastenmielinen. Niinpä mm. paavi Fabianus päätyi teloitettavaksi. Kaikki kristityt eivät kuitenkaan lähteneet marttyyriuden tielle, vaan osa sortui painostuksen alla palvomaan Rooman jumalia. Osa saattoi myös turvautua lahjontaan saadakseen tarpeellisen ”palvontatodistuksen”. Decius sai joka tapauksessa kristittyjen keskuudessa ikävän maineen. Ei ole kuitenkaan todistettu, että Decius olisi jotenkin erityisesti vainonnut kristittyjä. Hänhän ei vaatinut kristityiltä sen enempää kuin muiltakaan alamaisiltaan. Ja kun kristitty oli osoittanut Rooman jumalille asianmukaista kunnioitusta, saattoi hän rauhassa jatkaa Jeesuksen palvomista.
Ja kuten edellä on kerrottu, Deciuksella oli isompiakin ongelmia pohdittavanaan kuin kristittyjen "asenneongelmat".
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Alf Henrikson (1993): Antiikin tarinoita 1-2. WSOY. ISBN 951-0-18515-9.
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto (2000): Rooman keisarit. Karisto. ISBN 951-23-4094-1.
[muokkaa] Lähteet
- Michael Grant (2002): The Roman Emperors, Phoenix Press, ISBN 1-84212-652-0
- Geoffrey Nathanin artikkeli osoitteessa www.roman-emperors.org
| Edeltäjä Philippus Arabs |
Rooman keisari Kanssahallitsija Herennius Etruscus |
Seuraaja Hostilianus |
