Death metal

Wikipedia

Death metal on metallimusiikista 1980-luvun alussa ja keskivaiheilla lähinnä Yhdysvalloissa (erityisesti Floridassa ja Kaliforniassa) ja Euroopassa (erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Skandinaviassa) edelleen kehittynyt alatyylisuuntaus. Musiikkityylille on ominaista nopea tempo, ärhentelevä aggressiivinen laulutyyli (lähes aina matalaääninen murina) ja nopeat kitarasoolot. Laulujen lyriikat ovat yleisilmeeltään tummanpuhuvia ja käsittelevät tyylisuuntauksen nimen mukaisesti usein sotaa, kuolemaa, väkivaltaa ja kauhua. Jotkut yhtyeet tosin käsittelevät lyriikoissaan myös muita aiheita, kuten esimerkiksi politiikkaa ja yhteiskuntaa. Tavallisesti death metal -kokoonpanoon kuuluu laulaja, kaksi kitaristia, rumpali ja basisti. Kosketinsoittajaa ei alkuaikojen death metal -yhtyeissä ollut käytössä, ja nykyäänkin kosketinsoittajien käyttö perinteisessä death metalissa on hyvin harvinaista.

[muokkaa] Synty

Death metal syntyi thrash metalista, hc punkista, ja useista muista rankemman musiikin tyylisuunista. Tyylisuunnan tarkkaa syntymähetkeä ja -paikkaa on vaikea osoittaa. Osasyynä tähän olivat ennestäänkin epäselvät genrerajat sekä kansainvälinen kasettivaihto (ns. treidaus), jonka johdosta eri musiikilliset vaikutukset siirtyivät nopeasti Euroopasta Yhdysvaltoihin. Toisinaan genrerajojen erot ovat puhdas tulkintakysymys: esimerkiksi Slayeria pidetään thrash-yhtyeenä, vaikka osan Slayerin tuotannosta voisi luokitella myös death metaliksi. Death metalin esimuotona voidaan pitää Yhdysvalloissa 1980-luvun alussa vaikuttaneiden yhtyeiden Possessedin ja Deathin musiikkia.

Vaikka Death ei ollut varsinaisesti ensimmäinen death metal -yhtye, Chuck Schuldinerin luotsaamaa yhtyettä pidetään yleisesti yhtenä death-genren tärkeimmistä pioneereista ja merkittävimmistä suunnannäyttäjistä. Ensilevyt Scream Bloody Gore sekä Leprosy ovat ns. klassista death metalia puhtaimmillaan.

Tampan kaupungissa Floridan osavaltiossa tuottaja Scott Burnsin luotsaamalla Morrisound-studiolla syntyi 1980-luvun puolivälin jälkeen floridalainen death metal -soundi, joka tarttui monen aikalaisyhtyeen albumeille. Muun muassa Atheist, Death, Deicide, Morbid Angel ja Obituary löysivät Tampasta henkisen kotipaikan – ja Buffalon liepeillä aluksi vaikuttanut Cannibal Corpse niinkin myöhään kuin vuonna 1994. Vaikka kaupungissa ei varsinaisesti ollutkaan aktiivista metallimusiikin yhteisöä, kuten thrash metalilla oli San Franciscossa tai grindcorella Englannissa, yhteinen nimittäjä kaikille yhtyeille oli Morrisound. ^[1]

Myös Napalm Deathilla on asemansa death metalin kehityksessä, vaikka yhtye on varsinaisesti grindcoren kehittäjä, ei death metalin. Musiikkityylien yhtymäkohdista huolimatta grindcore perustuu metallin ja hc-punkin sekoitukselle, kun taas death metal pohjautuu perinteisempään metalliin. Napalm Death siirtyi demoaikojensa ja kahden grindcore-ensilevynsä jälkeen Harmony Corruption -levyllään death metaliin, samoin teki toinen grindcore-pioneeri Carcass.

Yhdysvaltojen lisäksi death metal rantautui myös Eurooppaan, ja varsinkin Ruotsissa death metal juurtui nopeasti. 1980-luvun lopulla perustetut Nihilist (myöhemmin Entombed), Grave, Dismember sekä Unleashed loivat pohjan eurooppalaiselle ja skandinaaviselle death metalille. Nämä yhtyeet eivät kuitenkaan olleet ns. melodista death metalia, vaan perinteisen koulukunnan edustajia.

Death metalin pioneerijulkaisuina pidetään Deathin Scream Bloody Gorea (1987), Possessedin Seven Churchesia (1985) ja Morbid Angelin Altars Of Madnessia (1989). Myös Slayerin 1986 ilmestyneellä Reign in Blood -levyllä oli oma merkittävä osuutensa death metalin synnyssä, vaikka se edustaakin tyylisuuntansa puolesta pikemminkin thrash metalia kuin puhdasta death metalia.

[muokkaa] Myöhemmät vaiheet

1990-luvun aikana death metalista itsestäänkin kehittyi vielä useita erilaisia tyylisuuntauksia, kuten niin sanottu melodeath, jossa melodiat ja kitaraharmoniat näyttelevät suurempaa roolia kuin varsinaisessa death metalissa. Göteborg oli tämän tyylisuunnan merkittävin syntypaikka, ja myöhemmin koko alagenreä alettiinkin yleisesti kutsua Göteborg-metaliksi. Tätä tyylisuuntaa, joka varsinkin myöhemmin muuttui perinteisestä death metalista hyvin poikkeavaksi, ei nykyään enää pidetä käytännössä lainkaan death metalina suurien erojen vuoksi.

Death metal oli 1990-luvulla erityisen suosittua Skandinaviassa ja Etelä-Amerikassa, nykyään death metalia suositaan suurelti osin samoilla alueilla, mutta suosio myös muualla Euroopassa on lähtenyt hiljalleen kasvuun. Pohjois-Amerikasta on edelleen tullut jonkin verran brutaaleita death metal -yhtyeitä, mutta myös lukemattomia usein valitettavan epäoriginaalin kuuloisia, uudemman tyylisiä metalliyhtyeitä, jotka ovat yhdistelleet death metalia, black metalia, thrash metalia, nu-metalia, alternative metalia, Göteborg-metalia sekä hardcore punk -vaikutteita. Näitä yhtyeitä kutsutaan yleensä metalcoreksi.