Dario Fo
Wikipedia
Dario Fo (s.24. maaliskuuta 1926) on italialainen yhteiskuntakriittinen ja satiirinen näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja ja näyttelijä. Hän sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon 1997. Fo on vieraillut Suomessa useasti ja ohjannut teoksiaan mm. Kansallisoopperassa ja Lilla Teaternissa. Fo käyttää Commedia dell'arten keinoja ja improvisaatiota. Hänen vasemmistolaiset ajatuksensa ovat johtaneet väkivallalla uhkailuun ja porttikieltoihin, sekä TV-sarjan lakkauttamiseen. Töissään Fo on kritisoinut mm. katolisen kirkon aborttipolitiikkaa, järjestäytynyttä rikollisuutta, lahjontaa ja korruptiota.
Fon tunnetuimpia näytelmiä ovat keskiaikaisiin monologeihin perustuva Mysteerio Buffo (Mistero Buffo, 1969) ja Ei makseta, ei makseta (1974)
Fo syntyi Pohjois-Italiassa, ja oppi kunnioittamaan tarinankertojia kuunnellessaan isoisäänsä, Lombardialaisia kalastajia ja lasinpuhaltajia. 1940 Fo yritti aloittaa taideopinnot mutta väliin tuli maailmansota. Sodan jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja esiintyi pikkuteattereissa.
Fo työskentelee yleensä yhdessä vaimonsa Franca Ramen kanssa, ja vierailee mielellään pienissäkin ulkomaalaisissa teattereissa. Italiassa ollessaan hän kiertää työläiskaupunkien pikkuteattereissa.
[muokkaa] Teoksia
- Arkkienkelit eivät vedä höplästä 1959 (Gli arcangeli non giocano a flipper)
- Kaksi pistoolia, toisella mustat, toisella valkeat silmät 1960
(Aveva due pistole con occhi bianchi e neri)
- Rouva joutaa pellolle 1967 (La signora è da buttare)
- Mistero Buffo (Mistero Buffo, 1969)
- Erään anarkistin tapaturmainen kuolema (1970)
- Äidin ruoho on parasta (La marijuana della mamma è la più bella, 1976)
- Kaikki vorot eivät tule varkaisiin
- Yksinäinen nainen
- Melkein sattumalta nainen
- Donna
- Avoin liitto
- Ei makseta, ei makseta
- Americako eli Kun Johan Padovalainen Amerikan löysi (1992)
