Benediktiinit
Wikipedia
Benediktiinit eli benediktiiniläiset ovat Benedictus Nursialaisen perustama katolinen sääntökunta.
Benedictuksen noin vuonna 530 laatima luostarisääntö oli ensimmäinen varsinainen luostarisääntö läntisessä kirkossa, ja hänen vuonna 529 perustamansa Monte Cassinon luostari tuli esikuvaksi länsimaiselle luostarilaitokselle. Luostarisääntö velvoitti munkkeja (ja myöhemmin myös nunnia) hartaudenharjoitusten ohella ruumiilliseen työhön, tosin ruumiilliseksi työksi laskettiin myös kirjojen kopiointi. Sääntökunnan tunnuslauseena on "ora et labora", rukoile ja tee työtä. Näiden ohella annettiin kolme peruslupausta köyhyydestä, naimattomuudesta sekä kuuliaisuudesta.
Monte Cassinon ohella mm. Sankt Gallenin, Fuldan ja Corveyn benediktiiniläisluostarit olivat varhais- ja sydänkeskiajalla huomattavia kulttuurikeskuksia.
Benediktiinijärjestön sisällä syntyi myöhemmin useita uudistusliikkeeitä, joista huomattavimmat ovat ns. Clunyn liike, joka syntyi nimikkoluostarinsa ympärille 900-luvulla, sekä sistersiläisjärjestö, joka sai alkunsa Citeaux'n benediktiiniluostarista vuonna 1098. Kuitenkin vasta 1200-luvulta alkaen saarnaaja- ja kerjäläisveljestöt (dominikaanit ja fransiskaanit) alkoivat syrjäyttää benediktiinisääntökunnan asemaa läntisessä kirkossa.
