Antioksidantti

Wikipedia

Antioksidantti on kemiallinen yhdiste joka estää toisten yhdisteiden hapettumista. Biologisissa järjestelmissä normaalit hapettumisprosessit (sekä jossain määrin ionisoiva säteily) tuottavat reaktioherkkiä vapaita radikaaleja. Nämä reagoivat herkästi toisten molekyylien kanssa ja vahingoittavat niitä: joissain tapauksissa keho käyttää tätä hyväkseen infektioita vastaan taistellessaan. Toisissa tapauksissa vaurio voi kohdistua kehon omiin soluihin. Äärimmäisen herkästi hapettuvien ainesosien läsnäolo järjestelmässä voi "siivota pois" vapaat radikaalit ennen kuin ne vahingoittavat muita välttämättömiä molekyylejä.

Hapen keksijä Joseph Priestley päätteli jo 1700-luvulla, että happi voi lyhentää ihmisen elämää. Hän havaitsi kynttilän palavan nopeammin puhtaassa hapessa kuin tavallisessa ilmassa. 1930-luvulla kemian teollisuudessa havaittiin, että rasva, muovi ja kumi härskiintyvät vapaiden happiradikaalien vaikutuksesta. Nebraskan yliopiston tutkija, tohtori Denham Harman esitti vuonna 1956, että happiradikaalit vauroittavat myös soluja. Hänen teoriansa mukaan ne aiheuttavat suuren osan pitkäaikaissairauksista sekä vaikuttavat merkittävästi vanhenemiseen.

Seuraavilla vitamiineilla ja hivenaineilla on havaittu positiivisia antioksidanttivaikutuksia:

• Retinolin (A-vitamiini tai beta-karoteeni) on havaittu suojaavan tummanvihreitä, keltaisia ja oransseja vihanneksia ja hedelmiä auringon säteilyn aiheuttamilta vaurioilta, ja niiden arvellaan toimivan samanlaisessa roolissa ihmiskehossa. Porkkanat, parsakaali, makeat perunat, tomaatit, lehtikaali, melonit, persikat ja aprikoosit ovat hyviä betakaroteenin lähteitä.

• Askorbiinihappo (C-vitamiini) on vesiliukoinen yhdiste joka toimii, muiden tehtäviensä ohella, antioksidanttina elimistössä. Tärkeitä lähteitä ovat sitrushedelmät (appelsiinit, sitruunat, jne.), parsakaali, vihreät lehtivihannekset, mansikat, raaka kaali ja tomaatit.

• E-vitamiini (tokoferoli) on rasvaliukoinen ja suojaa lipidejä. E-vitamiinin lähteitä ovat mm. vehnänalkiot, pähkinät, siemenet, kokojyvät, vihreät lehtivihannekset, kasviöljyt ja kalanmaksaöljy.

• Seleeniä on vähän Suomen maaperässä, joten sitä on vuodesta 1984 lisätty lannotteisiin ja kotieläinten rehuun. Hyviä ruokavalion seleenilähteitä ovat kala, simpukat, punainen liha, jyvät, munat, kana, valkosipuli ja pähkinät. Myös vihannekset voivat olla hyvä seleenin lähde, mikäli ne ovat kasvaneet seleenipitoisessa maaperässä.

Monia ruoan lisäaineita (kuten askorbiinihappoa ja tokoferolista johdettuja yhdisteitä) käytetään hapettumisen estäjinä suojaamaan ruokaa pilaantumiselta.

Tutkimuksissa on havaittu antioksidanttivaikutuksia mm. seuraavilla aineilla: karnosiini, sinkki, ubikinoni (koentsyymi Q10), pycnogenol (rannikkomännyn kuori) sekä vihreä tee. Muita antioksidantteja ovat tietyt entsyymit. Näihin kuuluvat glutationiperoksidaasi, superoksididismutaasi (SOD) ja katalaasi.