Ankerias
Wikipedia
| Ankerias | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Tieteellinen nimi | ||||||||||||||||||
| Anguilla anguilla (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
Ankerias (Anguilla anguilla) on käärmemäinen kala, pituudeltaan normaalisti 40-100cm ja painoltaan 200-1500g, mutta voi kuitenkin painaa jopa viisi kilogrammaa. Se muuttaa muotoaan elämänsä aikana: nuoria ankeriaita sanotaan toukiksi tai lasiankeriaiksi. Näitä noin viiden sentin pituisia, läpikuultavia otuksia luultiin ensin eri lajiksi, jolloin ankeriaiden luultiin syntyvän aikuisina, ja mitä kummallisimpia tarinoita kerrottiin niiden lisääntymisestä.
Suomen ankeriaat ovat kaikki naaraita.
Ankeriaan toukat kasvavat Sargassomerellä ja matkustavat varttuessaan Pohjois-Eurooppaan Golf-virtaa pitkin. Suomen rannikolle saapuessaan ne ovat jo noin 4-vuotiaita ja 20 cm pituisia. Atlantilla elää toinenkin ankeriaslaji, amerikanankerias (Anguilla rostrata). Näitä pidettiin ennen saman lajin eri populaatioina, mutta nyttemmin ne on erotettu eri lajeiksi.
Ankeriasta syödään paljon Saksassa, Englannissa ja Virossa. Ankerias on erittäin vahva ja sitkeähenkinen, minkä lisäksi se osaa kiemurrella myös taaksepäin. Siksi se kannattaa heti pyydystämisen jälkeen sulkea pussiin, säkkiin tai kannelliseen astiaan. Ankerias tainnutetaan voimakkaalla iskulla päähän, jonka jälkeen katkaistaan kiduskaaret veren poistamiseksi. Ankeriaan veri aiheuttaa monille iho-oireita ja ärsyttää etenkin haavoja, joten peratessa on syytä käyttää suojana kumikäsineitä. Ärsytystä aiheuttavat valkuaisaineet hajoavat n. 50-70°C lämpötilassa. Ankeriaan nahan pinnassa on limakerros, jonka poistaminen helpottuu, kun kala kastetaan suolaveteen tai kuumaan veteen. Ankeriaan voi myös nylkeä.
[muokkaa] Ravinto
Pian kuoriutumisensa jälkeen leptocephalus-toukka nauttii ensiateriansa ruskuaispussistaan. Sitten se siirtyy syömään mikroskooppisen pientä planktonia. Toden teolla ankerias alkaa kuitenkin syödä ja kasvaa vasta Euroopan makeissa vesissä. Petoja välttääkseen se aterioi yöllä. Suurehkot ankeriaat saalistavat äyriäisiä, hyönteisiä ja jopa toisia kaloja, sekä pieniä vesilintuja. Erityisesti ne pitävät kuolleista tai kuolevista eläimistä.
