Abraham Wasastjerna
Wikipedia
Kauppaneuvos Abraham Wasastjerna (ennen aatelointia Falander, s. 2. joulukuuta 1746, Kokkola, k. 20. tammikuuta 1815, Vaasa) oli suomalainen tehtailija ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat kauppias, raatimies Jakob Falander ja Sofia Freitag. Wasastjerna oli kahdesti naimisissa, nimittäin 1775–77 Sofia Beata Bladhin kanssa ja 1779–93 Katarina Elisabet Rahmin kanssa. Jälkimmäisestä avioliitosta syntyi kuusi poikaa, joista Gustaf Adolf Wasastjerna jatkoi isänsä toimintaa Östermyrassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Toiminta laivanvälittäjänä ja -rakentajana
Falanderista tuli ylioppilas vuonna 1761, minkä jälkeen hän siirtyi liikealalle, jolla häntä opastivat hänen lankonsa Alexander Donner ja H. J. Reinius. Kun Jakob Falander kuoli 1768, Abraham Falander otti Kokkolassa tämän liikkeen haltuunsa. Vuonna 1774 Falander muutti Vaasaan ja nousi kauppaliikkeen johtoon. Kahta vuotta myöhemmin hän sai Vaasassa porvarisoikeudet. Yhdysvaltain vapaussodan syttyminen 1775 nosti tervan ja puun hintaa. Falander hyödynsi tilanteen välittämällä laivoja Eurooppaan, etenkin Englantiin ja Tukholmaan. Falander laajensi toimintaansa hankkimalla Vaasan läheltä Svartön veistämön. Hän ei kuitenkaan tyytynyt tähän vaan perusti Vähänkyröön Kolkin suursahan. Kesällä 1782 Falander perkautti Kyrönjokeen yli sata kilometriä pitkän uittoväylän, jonka ansiosta Falander pystyi uittamaan tukkeja aina Jalasjärveä ja Peräseinäjokea myöden, mistä asti hän oli hankkinut hakkuuoikeuksia ja maaomistuksia. Saatuaan joenperkauksen valmiiksi Falander ryhtyi rakentamaan laivaveistämöllään n. 1100 rekisteritonnin purjealusta, jota suurempia olivat Ruotsi-Suomessa ainoastaan Itä-Intian kauppakomppanian laivat. Laivan valmistuttua 1786 Falander lastasi laivan laudoilla ja tervalla ja lähti Eurooppaan myymään niitä. Suhdanteet eivät olleet kuitenkaan yhtä hyvät kuin aiemmin, ja kauppa kävi heikosti, minkä takia lasti täytyi myydä tappiolla. Laivaakin yritettiin kaupata, mutta siinä ei onnistuttu laivan ison koon takia. Laiva paloi lopulta Vaasassa 1791.
[muokkaa] Rautaruukin perustaminen Östermyraan
Koska kauppapurjehdus tuli yhä vaarallisemmaksi merirosvojen takia, Falander päätti perustaa 1798 rautatehtaan Seinäjoelle, joka oli vielä tuolloin yksi Ilmajoen kylistä. Oletettiin, että alueella oli runsaasti suomalmia. Harkkosulattamoja perustettiin muun muassa Peräseinäjoelle, Ilmajoelle ja Nurmoon. 1800-luvun alussa toimintaa laajennettiin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että malmia ei saatukaan riittävästi. Lisäksi ilmeni, että valmistettu rauta oli kelvotonta. Rautamalmia oli tuotava Ruotsista, minkä ansiosta tehdas kasvoi Suomen sodan jälkeen rautaruukiksi. Rautatehtaan läheisyyteen rakennettiin 1806 Östermyran kartano. Falanderin rautaruukilla 1825 perustettuine ruutitehtaineen on ollut erittäin suuri merkitys Seinäjoen pitäjän ja myöhemmin kaupungin taloudelliselle kehitykselle ja jopa koko olemassaololle.
[muokkaa] Poliittinen ura
Falander oli liiketoimintansa ohella mukana politiikassa. Hän porvarisäädyn edustajana vuosien 1789, 1792 ja 1800 valtiopäivillä. Falander edusti kuningasmielistä suuntaa, mikä aiheutti ongelmia Suomen sodan aikana. Venäläiset vaatiessa keväällä 1808 uskollisuudenvalaa Falander kieltäytyi vannomasta sitä. Falander vangittiin, ja venäläisten ylipäällikkö Friedrich Wilhelm von Buxhoevden tuomitsi hänet kuolemaan. Turun piispa Jakob Tengströmin onnistui kuitenkin estää tuomion täytäntöönpano. Falander karkotettiin maasta. Matkallaan Ruotsiin Falander tapasi Ahvenanmaalla Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolfin, joka aateloi Falanderin Wasastjernaksi kuultuaan tämän kieltäytyneen vannomasta uskollisuutta Venäjän keisarille. Wasastjerna palasi Ruotsista 1810, minkä jälkeen hän alkoi välittömästi työskentelemään venäläisten kauppaliikkeitten kanssa. Wasastjernan ammattitaitoa arvostettiin, ja häneltä pyydettiin lausunto komiteaa varten, jonka tehtävänä oli järjestellä Suomen kauppaa.
