305/52 O

Wikipedia

305/52 O (305 millimetrin 52 kaliiperin merikanuuna mallia Obuhov) on suomalainen nimi venäläiselle kaliiperiltaan 305 millimetrin tykille, jonka valmistaja on Obuhovin terästehdas. Tykki on järein Suomen Puolustusvoimien ja Venäjän tai Neuvostoliiton laivaston käytössä ollut. 305/52 O2 (305 millimetrin 52 kaliiperin merikanuuna mallia Obuhov panssaritornikaksoisasetteluna) on tykki aseteltuna suomalaiseen panssaroituun kaksoistorniin, joka oli käytössä rannikkolinnakkeilla, ja 305/52 ORaut (305 millimetrin 52 kaliiperin järeä rautatiekanuuna mallia Obuhov) on tykki rautatietykkinä.

305/52 O:n tarkka kaliiperi on 304,8 millimetriä eli täsmälleen 12 tuumaa. Putken pituus on 15 850 millimetriä. Toisen maailmansodan aikaisilla ampumatarvikkeilla 305/52 O:n kantama oli 36 kilometriä ja suurempiin korotuksiin kykenevien 305/52 O2:n kantama 42 kilometriä ja 305/52 ORautin kantama 52 kilometriä. 305/52 O:n teoreettinen tulinopeus oli 1 laukaus minuutissa ja käytännön tulinopeus 0,5 laukausta minuutissa. 305/52 O2:lle arvot ovat samat tykkiä kohden. 305/52 ORautin teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 0,5–1 laukausta minuutissa. 305/52 O:n miehistö oli 5 upseeria, 26 aliupseeria ja 62 miestä.

305/52 O pohjautuu vuonna 1906 suunniteltuun venäläiseen 305 millimetrin 50 kaliiperin pituiseen tykkiin. Obuhovin terästehdas suunnitteli tykkiin muutokset 1907. Tykkiä sijoitettiin taistelulaivoille kolmoistykkitorniin ja rannikkolinnakkeille. Venäjä ja Puna-armeija jatkoivat tykin ja sen ammusten kehittämistä vielä vuosikymmeniä. Tykki sai hyvän maineen tarkkana aseena.

305/52 O:ta valmistettiin noin 200 kappaletta, joista yhdeksän jäi Suomeen sen itsenäistyttyä. Tykeistä tuli Suomenlahden tykistösulun pääase. Yksi venäläinen taistelulaiva internoitiin Ranskalle Venäjän sisällissodan aikaan, ja Suomi neuvotteli sen kahdentoista 12-tuumaisen putken ostamisesta 1930-luvun lopulla, mutta Ranska lahjoitti putket 1940. Vain kahdeksan toimitettiin, sillä saksalaiset kaappasivat kuljetuslaivan, jossa oli neljä putkea, ja asensi ne rannikkopatteriin Guernseylle. Suomi menetti osan tykeistä talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa luovutetuille alueille ja jatkosodan jälkeen Moskovan välirauhan mukaan tykit oli evakuoitava, paitsi Mäkiluodon 305/52 O2, joka luovutettiin ampumakunnossa Porkkalan vuokralaisille, jotka tuhosivat sen alueen palautuksen yhteydessä. 305/52 O otettiin Suomessa jälleen käyttöön 1960-luvun alussa Helsingin edustalla. Viimeiset tykit otettiin pois palveluksesta 1982. Yksi 305/52 O2 on nykyään museotykkinä Kuivasaaressa, ja sillä ammutaan juhlapäivinä vesilaukauksia.

Puna-armeija kehitti 305/52 O:n rautatieversion 1930-luvulla tyyppimerkinnällä TM-3-12 ja sijoitti yhden patterin Hangonniemeen talvisodan jälkeen. Patteri ampui jatkosodan alussa läheiseen saaristoon, Karjaalle ja Pohjaan. Neuvostoliittolaiset jättivät Hangonniemen rautatietykit hajalla. Suomalaiset korjasivat tykit ampumakuntoon ja nimesi ne 305/52 ORautiksi, mutta luovutti ne Neuvostoliittoon sodan jälkeen. TM-3-12-tykkejä on tiettävästi vieläkin Venäjän armeijalla.

[muokkaa] Lähteet

• Ove Enqvist (1999): Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998. Sotamuseo. ISBN 951-25-1033-2.
• NavWeaps. Russian 12"/52 (30.5 cm) Pattern 1907

[muokkaa] Aiheesta muualla

• TanXheaven. TM-3-12 305mm Railroad Gun 1938 USSR kuvia rautatietykistä