1,2-dikloorietaani
Wikipedia
1,2-dikloorietaani, josta käytetään myös nimiä etyleenidikloridi, 1,2-etyleenidikloridi, dikloorietaani (C2H4Cl2) on orgaaninen liuotin, joka normaaliolosuhteissa on olomuodoltaan väritön, jähmeä neste, jolla tunnusomainen haju. 1,2-dikloorietaani muuttuu tummaksi ilman, kosteuden ja valon vaikutuksesta. 1,2-dikloorietaanin rakennekaava on ClCH2CH2Cl, moolimassa 98,96 g/mol, sulamispiste − 37,5 °C, kiehumispiste 83,5 °C, suhteellinen tiheys 1,235 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), liukoisuus veteen (20 °C) 0,87 g/100 ml, leimahduspiste 13 °C c.c., itsesyttymislämpötila 413 °C ja CAS-numero 107-06-2.
1,2-dikloorietaanin pääkäyttökohde on muoviteollisuudessa vinyylikloridin (CH2=CH-Cl) valmistus, mutta sitä käytetään myös lähtöaineena synteettisen tauriinin teollisessa valmistuksessa. 1,2-dikloorietaania on käytetty myös lisäaineena lyijy-yhdisteitä sisältävissä bensiineissä.
1,2-dikloorietaani on Suomessa luokiteltu työministeriön päätöksellä syöpävaaralliseksi aineeksi.
[muokkaa] Muita kloorietaaneja
- 1-kloorietaani
- 1,1-dikloorietaani
- 1,1,1-trikloorietaani
- 1,1,2-trikloorietaani
- 1,1,1,2-tetrakloorietaani
- 1,1,2,2-tetrakloorietaani
- pentakloorietaani
- heksakloorietaani
