Zaporižžja
Wikipedia
| Zaporižžjan vaakuna | Sijainti |
|---|---|
 |
 |
| Perustiedot | |
| Sijainti: | 47° 50' N. 35° 10' E. |
| Kartta: | Yandex-karttapalvelu |
| Pinta-ala: | 334 km² |
| Väestö: | 813 250 (vuonna 2001) |
| Asukastiheys: | 2 435/km² |
| Korkeus: | n/a m merenpinnasta |
| Postinumero: | 69 000- |
| Suuntanumero: | +380 (0) 612 |
| Kaupunginjohtaja: | Jevgeni Kartašov |
| OKATO-tilastotunnus: | |
| Rekisterikilven numerot: | |
Zaporižžja (ukr. Запоріжжя, ven. Запорожье, Zaporožje) on kaupunki Dnepr-joen rannalla Ukrainan itäosassa. Ukrainan itsenäistyttyä 1991 Neuvostoliitosta on alettu kaupungista käyttämään kansainvälisissäkin yhteyksissä sen ukrainankielistä nimeä Zaporižžja. Kaupungin katsotaan saaneen alkunsa 26. elokuuta 1770, kun Aleksandrovskin linnoituksen pystytys alkoi. Toisen näkemyksen mukaan kaupunkia olisi alettu perustamaan jo 1554-1555, kun hetmanni Baida-Vyshnevetski aloitti pystytyttämään kasakkalinnoitusta Hortitsan saarelle. Kaivauksissa on kuitenkin löytynyt vanhemmankin slaavilaislinnoituksen jäänteet 1000-luvulta Hortitsan saarelta. Alueelta löytyy jäännöksiä jo pronssikaudelta ja paleoliittiselta kaudelta.
Zaporižžja on kasvanut ja sijaitsee kummallakin rannalla Dnepriä. Joen ja kaupungin keskellä on sen jakava Hortitsan saari. [1]
Kaupunki on Zaporižžjan alueen pääkaupunki, ja siellä on noin 806 500 asukasta (1. tammikuuta 2003) ja pinta-alaa 334 neliökilometriä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hallinnollinen jako
Hallinnollisesti kaupunki jakautuu seitsemään hallinnolliseen piiriin (raion), joista Leninin ja Hortižin piirit sijaisevat länsirannalla (ukrainalais-venäläisittäin '"oikealla" rannalla), Zavodin, Žotnevin, Kommunarin ja Ževtšenkovin piirit Dneprin itärannalla (ukrainalais-venäläisittäin "vasemmalla" rannalla). Myös Ordžokidzevin piiri kuuluu "vasemman rannan" piireihin, mutta siihen kuuluu myös Dneprin keskellä oleva Hortižkin saari.
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Skyyteistä hunneihin
Dneprin rannalla Etelä-Ukrainassa sijaitsi Skyyttien valtakunnan pääkaupunki. Skyyttien valtakuna oli olemassa noin 700 eaa. - 400 jaa., minkä jälkeen se joutui hunnien valtaan. 600-luvulla tulivat ensin avaarit, sitten kasaarit. Kasaarien hävittyä 966 tuli alueen hallitsijaksi Kiovan prinssi Sjatoslav. Alue joutui bolgaarien haltuun. Ukrainalaiset prinssit kokoontuivat Hortitsan saarelle 1000-luvulla ja hyökkäsivät bolgaareja vastaan voittaen heidät Moložna -joella. Alue kuitenkin joutui pian mongolien ylivallan alaiseksi tataarien valloitettua alueen ja se liitettiin Krimin kaanikuntaan. 1400-luvulla alkoi muodostua kasakkayhdyskuntia Dneprin alajuoksulle.
[muokkaa] Kasakkayhdyskuntia
1400-luvulla Dneprin alajuoksulle tulleet kasakkayhdyskunnat vahvistivat puolustustaan ja muodostivat linnoituksia.
Etelä-Ukraina joutui Venäjän valtapiiriin 1700-luvulla, kun hallitsijat ryhtyivät määrätietoisesti laajentamaan Venäjän valtakuntaa etelään pyrkien Ottomaanien valtakunnan tai sille uskollisten kaanien poistamiseen Mustanmeren pohjoisrannoilta. Alueella asui riippumattomia kasakkayhdyskuntia, mm. Zaporožen, Donin ja Kubanin kasakat.
[muokkaa] Turkin vastainen Aleksandrovskin linnoitus
Venäjän ja Turkin vastaisen sodan tuloksena pystytettiin 1770 alueelle Aleksandrovskin linnoitus, mistä vuoteen 1806 mennessä kasvoi Aleksandrovskin kaupunki.
[muokkaa] Rautatie ja teollistumisen alku
Rautateiden kehitys ja teollistuminen kasvattivat Aleksandrovskin kokoa raskaan liikenteen solmukohtana. Neuvosto-Venäjän aikana 1921 Aleksandrovsk nimettiin Zaporožeksi.
[muokkaa] Sähkövoimalaitos ja metallurgiaa
Aikaisemman rautateiden jouduttaman teollistumisen jatkoksi toisen kasvusysäyksen kaupungille tarjosi neuvostohallituksen GOELRO-hanke koko maan sähköistämiseksi. Näin päätettiin rakentaa DniproGES, suuri vesivoimala, mitä alettiin rakentamaan 1927. Se otettiin käyttöön viiden vuoden kuluttua 10. lokakuuta 1932. Runsas sähköenergia mahdollisti nopean lisäteollistumisen. Vuoteen 1937 mennessä Zaporižžjassa tuotettiin 60%:ia Neuvostoliiton alumiinista, valuraudasta, kaikki magnetiitti sekä 20 % teräksestä.
[muokkaa] Raskasteollinen elinkeinorakenne
[muokkaa] Energetiikka
Zaporižžjassa on suuri pato ja vesivoimalaitos sekä Euroopan suurin ydinvoimala, kuuden reaktorin Zaporožskaja AES, joka tuottaa viidenneksen maan sähköstä. Laitoksessa on kuusi VVER-1000-reaktoria. Suuri sähköntuotanto on raskaan metalliteollisuuden edellytys.
[muokkaa] Raskasta metalliteollisuutta
Zaporižžja on edelleen Ukrainan kolmanneksi teollistunein kaupunki. Elinkeinorakentaaltaan Zaporižžja on raskasteollinen. Siellä on 168 suurehkoa tehdasta, mm. raskasta metalliteollisuutta, ja 17 000 pienempää yritystä.
[muokkaa] Kehittynyttä konepajateollisuutta
[muokkaa] Lentokonemoottorivalmistaja
Zaporižžjassa on Motor Sitš-niminen lentokonemoottorivalmistaja, mikä tuottaa lentokonemoottoreita moniin ukrainalaisiin ja venäläisiin lentokone- ja helikopterityyppeihin.
[muokkaa] Kuuluisa autotehdas
Zaporižžjassa on ZAZ -autotehdas, joka valmisti pieniä neuvostoliittolaisia automalleja ja nyt kokoaa lisenssillä monia aasialaisia automalleja, kuten Daewoon Chevroleteja Rezzo, Kalos, Ewanda ja Nubira (Lacetti). Tehtaan omia malleja ovat kolmiovinen pieni viistoperäinen Tavria Nova ja keskikokoinen sedan Slavuta ja katettu pick-up -auto Pick Up. Tehtaalla on myös koottu E-sarjan Mercedes-Benzejä.
[muokkaa] Yhteiskunnallinen suuntaus
Yhteiskunnallisesti kaupunki kuuluu niihin itäukrainalaisiin alueisiin, missä esiintyy pyrkimyksiä autonomisten hallinnollisten alueiden luomiseen. Raskasteollisille alueille on energian hinta ja Venäjä taloudellisesti vaikuttava tekijä.
Kaupunki on ollut vuodesta 1953 Lahden ystävyyskaupunki.
