Wim Slijkhuis
Wikipedia
Willem Frederik "Wim" Slijkhuis (13. tammikuuta 1923, Leiden–28. kesäkuuta 2003, Badhoevedorp) oli alankomaalainen kestävyys- ja keskimatkojen juoksija.
Slijkhuis alkoi kilpailla kansallisissa kilpailuissa vuonna 1940. Toisen maailmansodan jälkeen hän aloitti kansainvälisen uransa. Oslon EM-kilpailuissa 1946 hän voitti hopeaa 5 000 metrin juoksussa Ison-Britannian Sydney Woodersonin jälkeen.
Lontoon olympialaisissa 1948 Sljkhuis jäi 5 000 metrillä pronssille Belgian Gaston Reiffin ja Tšekkoslovakian Emil Zátopekin jälkeen. Hän osallistui myös 1 500 metrin juoksuun, jossa aloitti loppukirinsä liian myöhään ja jäi jälleen pronssille. Slijkhuisin saavutukset jäivät hänen maannaisensa Fanny Blankers-Koenin varjoon, sillä Blankers-Koen voitti neljä kultaa samoissa olympialaisissa.
Brysselin EM-kisoissa 1950 Slijkhuis onnistui voittamaan 1 500 metrin kilpailun, mutta Helsingin olympialaisissa 1952 hän ei saavuttanut merkittävää menestystä. Slijkhuis joutui lopettamaan urheilu-uransa 1954 loukkaantumisten takia. Yhteensä hän voitti uransa aikana 11 Alankomaiden mestaruutta ja teki 29 Alankomaiden ennätystä. Hänet tunnettiin kilpauransa aikaan omapäisenä urheilijana, joka joutui usein riitoihin toimitsijoiden kanssa.
