Wallis- ja Futunasaaret

Wikipedia

Lippu

Wallis- ja Futunasaarten territorio on kolmen tuliperäisen trooppisen saaren (Wallis (Uvéa), Futuna ja Alofi) ja pikkuluotojen muodostama kollektiivi (collectivité de Wallis et Futuna) eteläisellä Tyynellä valtamerellä. Se sijaitsee noin 2/3-matkan päässä Havaijilta Uuteen Seelantiin.

Wallis ja Futunasaaret on ollut Ranskan merentakainen alue vuodesta 2003 (collectivité d'outre-mer tai COM). Vuosina 1961—2003 sen asema oli "mertentakainen territorio" (territoire d'outre-mer tai TOM).

Saarten asukasluku on 14 944 (2003) ja pinta-ala 274 km². Pääkaupunki on Mata-Utu ja rahayksikkö CFP-frangi.

[muokkaa] Historiaa

Vaikka hollantilaiset ja britit löysivät saaret 1600- ja 1700-luvuilla, ranskalaiset olivat ensimmäisiä, jotka asuttivat ne. Ranskalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat alueelle 1837 ja käännyttivät väestön katolilaisuuteen. Asukkaat pyysivät suojelua paikallisen kapinan jälkeen Ranskalta 5. huhtikuuta 1842. 5. huhtikuuta 1887 Uvéan kuningatar (Wallis-saarilla) allekirjoitti sopimuksen Ranskan kanssa. Tällöin alueesta tuli Ranskan suojelualue. Myös Sigaven ja Alon kuninkaat Futunan ja Alofin saarilla allekirjoittivat samanlaisen sopimuksen 16. helmikuuta 1888. Saaret liitettiin Ranskan Uuden-Kaledonian siirtokunnan määräysvallan alle.

Vuonna 1917 kolme perinteistä heimokuntaa liitettiin osaksi Ranskaa, ja niistä tuli Wallis ja Futunan siirtokunta (yhä Uuden-Kaledonian siirtokunnan alaisena).

Vuonna 1959 vaalien jälkeen 1961 alueesta tuli Ranskan mertentakainen territorio ja se irtautui Uuden-Kaledonian alaisuudesta.