Vytautas Suuri
Wikipedia
Vytautas Suuri (s. n. 1350, k. 27. lokakuuta 1430) oli keskiaikaisen Liettuan suuriruhtinas (didysis kunigaikštis). Hän voitti Saksalaisen ritarikunnan 1410 Tannenbergissa ja maan välttyi saksalaisvallalta. Vytautaksen aikana maasta tuli suurvalta, joka ulottui Mustallemerelle asti. Liettuassa Vytautasia pidetään kansallissankarina ja hän oli tärkeä hahmo kansallisessa uudelleensyntymisessä 1800-luvun alussa.
Vytautasin setä Algirdas oli suuriruhtinas ja hänen isänsä Kęstutis sotapäällikkö. Algirdasin kuoltua 1377 hänen pojastaan Jogailasta tuli suuriruhtinas. Tästä seurasi valtakamppailu, jonka yhteydessä Kęstutis julisti itsensä suuriruhtinaaksi, mutta Jogaila vangitsi Kęstutisin ja hänen poikansa Saksalaisen ritarikunnan tuella. Kęstutis kuoli vankeudessa, mutta Vytautas pakeni 1382 ja haki tukea ritarikunnalta. Hänet kastettiin kristityksi ja hän otti nimen Vygandas. Myöhemmin hän kuitenkin palasi pakanaksi, sopi Jogailan kanssa ja poltti kolme saksalaisten linnaa.
Krewon sopimuksessa 1385 Jogaila kääntyi puolestaan kristityksi naidakseen Puolan prinsessa Jadwigan päästäkseen Puolan kuninkaaksi ja määräsi alamaisensakin kasteelle. Hän jätti veljensä Skirgailan hallitsemaan Liettuaa. Skirgaila oli kuitenkin epäsuosittu ja Vytautas näki taas mahdollisuuden päästä suuriruhtinaaksi. Hän hyökkäsi Vilnaan, mutta joutui turvautumaan ritarikunnan apuun. Lisätäkseen vaikutusvaltaansa hän naitti tyttärensä Sofian Moskovan Vasili I:lle. Vuonna 1392 Jogaila, puolalaisittain Wladyslaw II Jagiełło, määräsi Vytautasin Liettuan suuriruhtinaaksi sodan päättämiseksi. Hän kääntyi taas saksalaisia vastaan ja palasi Vilnaan. Astravan sopimuksen mukaan Vytautas sai hallita Liettuaa, mutta hänen kuoltuaan maat palaisivat Puolan kuninkaalle.
Idässä Vytautas pyrki valloittamaan mahdollisimman paljon Moskovan maita. Vuonna 1395 Kultaisen ordan kaani Tohtamyš joutui Timur Lenkin syrjäyttämäksi ja pyysi Liettuan apua. Vastineeksi Liettua saisi Ordan maita. Vuonna 1398 Vytautasin armeija hyökkäsi Krimille ja rakensi sinne linnan. Nyt hänen valtakuntansa ulottui Itämereltä Mustallemerelle.
Menestyksen innoittamana Vytautas ja Jogaila saivat paavi Bonifatius IX:ta tuen ristiretken järjestämiseen mongoleita vastaan. Tämä myös todisti, ettei Saksalaisella ritarikunnalla enää ollut oikeutta hyökätä kristinuskon nimissä Liettuaan, joka oli nyt kristikunnan jäsen. Ristiretki epäonnistui täydellisesti ja taistelussa Vorsklajoella tapettiin kaksikymmentä ruhtinasta, mukaan lukien kaksi Jogailan veljistä ja Vytautas itse pakeni hädin tuskin. Tämän epäonnistumisen jälkeen suuri osa maata kapinoi Vytautasia vastaan ja Smolenskin ruhtinas Juri Svjatoslavovitš valtasi takaisin perinnöllisen ruhtinaskuntansa, jota Liettua ei saanut takaisin kuin vasta 1404. Vytautas soti 1406–1408 Moskovan Vasilia vastaan, mikä päättyi rauhaan Ugralla.
Nyt Vytautas saattoi kääntyä Saksalaista ritarikuntaa vastaan vallatakseen takaisin Samogitian, jonka oli luovuttanut sopimuksella 1404. Vuonna 1409 alkoi Vytautasin tukemana kapina saksalaisia vastaan. Kapinalliset polttivat Skirsnemunėn linnan ja Vytautas keräsi armeijan hallitsemiltaan mailta. Puolalaisten kanssa armeija eteni kohti ritarikunnan pääkaupunkia Marienburgia. Vytautas itse komensi armeijaa Tannenbergin taistelussa, joka päättyi Puola-Liettuan voittoon. Vaikka Marienburgin piiritys ja valtaus epäonnistui, Saksalaisesta ritarikunnasta ei enää ollut vaaraa.
Keisari Sigismundin julisti koko Niemenin oikean rannan olevan Samogitiaa ja kuuluvan Liettualla. Tästä ritarikunta ei pitänyt ja alkoi uusi sota, joka keski vain pari kuukautta ja tuotiin Konstanzin kirkolliskokouksen päätettäväksi. Selvittely epäonnistyi taas ja sota alkoi uudelleen 1422. Viimein syyskuun 1422 Melnojärven sopimuksessa Samogitia liitettiin Liettuaan ikuisiksi ajoiksi ja Memel jäi ritarikunnalle. Tämä raja jäi voimaan seuraavaksi 500 vuodeksi vuoteen 1923 asti.
Vuonna 1399 Puolan Jadwiga kuoli synnytykseen ja Jogaila oli Puolassa vieras kuningas ilman sukulaissiteitä. Parantaakseen asemiaan hän sopi Vilnan–Radomin liitossa 1401, että Vytautas sai laajemman vallan omassa valtakunnassaan, mutta hänen kuoltuaan suuriruhtinaan titteli siirtyisi Puolan kuninkaalle. Jos taas Jogaila kuolisi ensin, Puolan aateli ei valitsisi uutta kuningasta kysymättä Vytautasilta neuvoa. Horodłon liitossa 1413 liettualaiset katolilaiset vapaat miehet saivat saman oikeudet kuin Puolan szlachta. Myös tämä petasi tulevan Puola-Liettuan liiton syntyä.
Vytautas yritti jatkuvasti saada keisaria tunnustamaan itsensä kuninkaaksi. Puolalaiset pysäyttivät ensimmäistä kruunua kuljettaneen saattuen 1429 ja toinen kruunu lähetettiin, mutta Vytautas kuoli ennen kuin se saapui Liettuaan.
