Vittu
Wikipedia
Vittu on kansankieleen, aiemmin Mikael Agricolan sanastossa kirjakieleen, kuuluva sana, joka kuvaa naisen sukupuolielimiä, emätin mukaan lukien. Sana on vanhaa perua, ilman sivumerkityksiä. Se on saanut myöhemmin ”välimerkin” aseman alatyylisessä kielenkäytössä.
Vanhassa kielessä vittu tarkoitti lapsia synnyttäneen naisen emätintä, mutta ei halventavassa mielessä. Vittu oli voimallinen elin, sillä se oli saattanut maailmaan uusia ihmisiä. Kristfrid Gananderin sanakirjan vuodelta 1787 mukaan huonosta heittäjästä eli sellaisesta, joka heittää mutta ei osu maaliin, on Turun puolessa käytetty haukkumanimitystä wittuklämi. Mikael Niemen kirjasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä tunnetuksi tullut Vittula on saanut nimensä alueen suuresta syntyvyydestä. Muitakin vittu-paikannimiä on ilmeisesti kansan suusta annettu, mutta yleensä viralliset tahot ovat vaihtaneet tilalle toisen nimen.
Vittu-sana on aina koettu erittäin arvolatautuneeksi ja voimakkaaksi. Siksi sille on useita kiertoilmaisuja. Nykyään puhutaan esimerkiksi v-sanasta, kun taas äänteellisesti lähempänä ovat fidu ja sviddu. Myös ruotsalaisperäistä fitta-sanaa kuulee käytettävän. Samantapaisia, mutta lievempiä termejä ovat vitsi (ilmeisesti sanan hitsi kanssa sulautunut) sekä kettu. Sanalle löytyy myös runsaasti synonyymeja, kuten tuhero, syyhelmä, mätäs, riemurasia, pillu, pimppi, pimpsa, vitukka ja niin edelleen.
Vituke on vittu-sanasta johdettu kirosana. Sanana vituke viittaa "vitun korvikkeeseen" ja ilmaisuna on astetta lievempi korvaava kirosana kuin alkuperäinen vittu. Vittu-sanaa käytetään myös osana joitakin pitempiä alatyylisiä ilmauksia, kuten "vitulla päähän", "vittua käteen", "vitun vetimet" tai "vittujen kevät". Usein myös epämiellyttävää henkilöä voidaan kehottaa "painumaan vittuun" tai "haistamaan vittu". "Vitun ikenet" viittaa vanhaan uskomukseen hampaista. Sanat "vittuuntunut" ja "vituttaa" ilmaisevat turhautuneisuutta ja suuttumusta. Muita sanan johdoksia ovat verbi "vittuilla" ja adjektiivi "vittumainen", jotka ovat molemmat erittäin monikäyttöisiä sanoja.
"Alli pamautti vittua mapilla" on yksi suomen kielen tunnetuista alatyylisistä palindromeista. Myös humoristisissa sananmuunnoksissa viljellään runsaasti tätä sanaa, kuten "Hutun viiliä", "Vinhaa vattua", "Vihtorin letut", "Viron potut", "Lettutieteen Vihtori" tai "Kettulan vintillä".
