Vittorio Brambilla

Wikipedia

Vittorio Brambilla (11. marraskuuta 1937, Monza, Italia – 26. toukokuuta 2001, Camparada di Lesmo, Italia) oli italialainen kilpa-ajaja ja F1-kuljettaja.

Vittorio Brambilla aloitti moottoriurheilijan uransa 1957 moottoripyörällä ja saavutti seuraavana vuonna Italian kansallisen mestaruuden. Hän oli jo aiemmin ajanut jonkin verran kartingia ja toiminut mekaanikkona veljelleen Tino Brambillalle (s. 31. tammikuuta 1934, mukana mm. F1:ssä 1960-luvulla, ei päässyt GP-startteihin). Vuonna 1968 Vittorio Brambilla siirtyi Formula 3 -sarjaan, jossa voitti Italian mestaruuden 1972. Hän eteni Formula 2 -sarjaan, jossa voitti useita osakilpailuja ja palkattiin lopulta Formula ykkösiin Marchin talliin 1974.

Brambillan ensimmäinen kausi F1:ssä sujui ilman mainittavampaa menestystä. Hänen tähtihetkensä osui Itävallan GP:hen 1975: hän voitti rankkasateessa ajetun ja puolivälissä keskeytetyn kilpailun kaikkien, myös itsensä, yllätykseksi. Voittoa varjosti nolo kolari heti maalilinjan jälkeen. Kun Brambilla näki ruutulipun liehuvan ja tajusi voittaneensa, hän innostui ja tuuletti molemmin käsin, jolloin hän menetti autonsa hallinnan. March iskeytyi radan betonireunaan ja romuttui pahoin. Itävallan voitto, josta Brambilla sai puolet normaalimittaisen GP:n voittopisteistä, oli italialaisen ainoa palkintosijoitus koko uran aikana. Hän ajoi kaikkiaan 74 GP:tä ja keräsi niistä yhteensä 15,5 MM-pistettä. Hän saavutti yhden paalupaikan ja yhden kilpailun nopeimman kierroksen.

Brambilla loukkaantui vaikeasti Monzan GP:ssä 1978 sattuneessa onnettomuudessa, joka vaati ruotsalaiskuljettaja Ronnie Petersonin hengen.

Monzan onnettomuus sai alkunsa, kun lähettäjät antoivat lähtöluvan jo siinä vaiheessa kun osa autoista oli vielä lipumassa lähtöruutuihinsa lämmittelykierroksen päätteeksi. Niinpä mm. Brambilla, joka starttasi viimeisestä ruudusta, sai lentävän lähdön. Startissa Riccardo Patresen Arrows kosketti James Huntin McLarenia ja tämä puolestaan tönäisi Petersonin Lotusta, joka pyörähti radalla. Brambilla rysäytti Surteesillaan päin Petersonin ajokkia, joka leimahti liekkeihin. Kaikkiaan tässä lähtökolarissa, joka kuuluu F1-historian pahimpiin, oli osallisena kymmenen autoa, niistä kuusi jäi lähtösuoralle.

Brambilla toipui vammoistaan ja palasi radalle. Hän ajoi vuosina 1979–1980 neljä kilpailua Alfa Romeolla ennen kuin vetäytyi F1:stä. Hän kuoli sydänkohtaukseen 63-vuotiaana puuhaillessaan puutarhassaan.

Brambilla tunnettiin kuljettajien keskuudessa lempinimellä "Monzan Gorilla".